Alkuun hieman tuota mediaseksiä Baltian turismiopaslehdestä kerättynä. Oheiset kuvat ovat kisan alussa tapahtuvasta maihinnoususta jossa tanner tömisee ja ruuti haisee. Aikaisempina vuosina ei tulenkuvauksessa ole kuulemma juuri säästelty; saattaapa muutama partio kokea heti kisan ensikasteensakin. Tänä vuonna on kyseessä siis juhlakilpailu ja siksi kisaa kehiteltiin entistä rankemmaksi. Kilpailun kesto on nyt kolme vuorokautta ja jalan liikuttava matka on noin 150 kilometriä.
Mikä on Erna?
Kilpailun ”käsikirjoitus” mukailee toisen maailmansodan aikaisia vaiheita. Suomessa koulutettiin lähes sata virolaista miestä tiedustelutehtäviin Viron alueelle Jatkosodan alussa. Myös saksalaiset kiinnostuivat tiedustelusta Virossa, sillä operaatio Barbarossa oli täydessä käynnissä. Saksalaisetkin alkoivat tukea virolaisten koulutusta ja nimi Erna tuleekin juuri saksalaisten ryhmälle antamasta nimestä. Ernalaiset laskettiin tositoimiin 10.7.1941 kun noin puolet osastosta rantautui maihin Kolgan lahden rantaan. Toinen puolisko pudotettiin hieman myöhemmin Viroon laskuvarjoilla. Ernalaiset tekivät päätehtävänsä eli tiedustelun lisäksi myös sissi-iskuja. Ryhmän käyntikortiksi jätettiin iskupaikoille suomalainen puukko jotta venäläiset eivät olisi kohdistaneet paikallisväestöön kostotoimia. Ajan myötä Erna kuitenkin sai lisävahvistuksia paikallisista Metsäveljistä ja myös paikallisväestö alkoi majailemaan ernalaisten suojissa Kautlan suo- ja korpialueella. Lopulta osaston tukikohta muodostui niin suureksi ettei se jäänyt enää venäläisiltäkään huomaamatta. Näin alkoivat huimat taistelut sekä verinen pakoretki, joka päättyi lopulta ernalaisten läpimurtoon saksalaisten puolelle. Saksalaisten keskuudessa Ernan ympärille muodostettiin pataljoona, joka valtasi myöhemmin Tallinnan. Sotatoimien loputtua myös Erna hajoitettiin ja miehet palasivat kotiseuduilleen.
Kilpailun luonne
Sotilaskilpailu kun on kyseessä niin tietysti tehtävät kilpailurasteilla ovat sotilaan taitoja mittaavia. Mukaan mahtuukin perinteisiä kuten myös eksoottisempia tehtäviä, toki joka vuosi keksitään jotain uuttakin. Yleisesti tehtävät ovat ammuntaa pistoolilla sekä rynnäkkökiväärillä niin yöllä kuin päivällä, sotilaskaluston tunnistamista, erilaisia tiedustelutehtäviä, ensiapua, fyysisiä esteratoja, puukonheittoa jne. Tehtävärasteilla pitää olla määrättynä aikana tai muuten tulee siitäkin virhepisteitä. Myös liikkumisen aikana voi saada virhepisteitä tai pahimmassa tapauksessa maastossa voi ”kuolla”, sekin tuo roppakaupalla virhepisteitä. Tuosta ”kuolemisesta” selviää ensi alkuun luovuttamalla viholliselle Elo-lappusen mutta niitäkään ei ole tusinakaupalla. Muuta fyysistä tuskaa pitkän matkan lisäksi tuottaa paikoitellen hyvinkin hankala maasto. Alueella on paljon laajoja ojittamattomia suoalueita, jotka etenkin tämän vuoden sateisen Viron kevään ja alkukesän jälkeen ovat upottavia. Toinen merkittävä sekä yllättävä lisäshitti saattaa olla yliaktiiviset kulkukoirat. Aikaisempina vuosina niistäkin on moni joukkue kokenut harmia ja niistä selvitäkseen täytyy käyttää järkeä näin rauhan aikana, patruunat kun ovat kilpailussa tarkan laskennan alla. Kolmanneksi miinuskohdaksi voisi ottaa ylifiksun vihollisen. Nimittäin myös vihollinen osapuoli tietää jokaisen kilpailujoukkueen tarkan aikataulun ja voi näin kohdistaa vastatoimensa kohtuullisen tarkasti. Kenties hieman epäreilua mutta helpottaahan se järjestäjiä massiivisen taistelutilanteen simuloinnissa.Kuten sanotaan, vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee riittämään, sodankin tuntua ampumarasteilla.
Aattelinko itse?
Joku voi ihmetellä miksi lähden mukaan näin rajuun kilpailuun kesken suunnistuskauden. Tarkkaan jo viime talvena näitä asioita mietin ja laskeskelin että lähes kuukauden väli tästä sotilaskilpailusta SM-kisojen alkuun riittää. Viikko puolitoista palautumiseen ja sitten pari viikkoa tiukkaa viimeistelyä SM-normaalimatkalle. Normaalisti aiempina vuosinakin olen panostanut keskikesän tehokkaaseen harjoitteluun jotta syksyllä olisi vire maksimissaan. Tämä kisa toimii varmasti tehokkaana kuntopohjan lujittajana, kuten myös siihen valmistavat harjoituksetkin. Toisaalta näin hyvää mahdollisuutta päästä mukaan tämänkertaiseen Läntisen maanpuolustusalueen reserviläisjoukkueeseen ei ollut syytä hukata, sen verran sotilashenkeäkin silmissä vielä kiiluu. Ja mikäpä onkaan parempi paikka testata omia kykyjään isänmaallisessa mielessä kuin tositilannetta simuloiva vaativa kilpailu. Mediaseksiä, sotaa ja shittiä tämä kilpailu sisältää, kaikkea sopivassa sekoitussuhteessa. Elokuun toisen viikonlopun tienoilla pystynkin sitten varmentamaan pitikö tuo väite paikkansa.
Timpe – Naamiovärikin voi korvata aurinkovoiteen..?