ArtikkelitSuunnistusTMIVideo

Maailmancupissa 6 päivää putkeen juoksukameraa

Suunnistuksen maailmancupin 2019 ensimmäinen kierros kilpailtiin Suomessa vain vajaa viikko ennen Jukolan viestiä. Lauantaina ja sunnuntaina 8.-9. kilpailtiin metsämatkat Vihdin Tervalammella ja tiistaina 11.6. mahtipontinen sprinttiviesti Helsingin Senaatintorilla.

Juoksukamera oli maailmancupissa isolla panoksella ja käytännössä tämä tarkoitti 6 päivää putkeen maastohommia, videoiden editointia sekä rutkasti kuvauskaluston hallintaa. Näin tiukka sekä vaativa työrupeama pakotti huolehtimaan erityisesti myös hyvästä ravinnosta ja nestetasapainosta.

Juoksukuvaajan maastotukikohta on karu. Tämän paikan ympäristössä vierähti Tervalammella noin 5 tuntia ja mukana oli lähes 20 erilaista akkua.
Kohtalokas ”näre”. Tervalammen pitkän matkan ensimmäinen juoksupätkäni Toven perässä meni tämän mukavan suon yli. Siinä vauhdissa komentoyhteyden nappikuulokkeet jäivät matkasta. Leukoteipit repeytyivät korvista ja vähän nappasi, mutta suoraan TV-lähetykseen menneessä kuvassa tapauksesta ei näy viitteitä. Onneksi löysin kuulokkeet ja sain miesten kisaan vielä nämä käyttöön.
Loppusiirtymä fillarilla kisakeskukseen jäljellä. Tukikohtareppu painoi maastoon lähtiessä noin 20 kg, paluumatkalla onneksi juomien verran vähemmän.

Kuvauskaluston hallinta

Kuvauskaluston organisointi, muokkaus juoksukäyttöön sopivaksi sekä testaus vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja usein myös kekseliäisyyttä. Kokemus on asiassa kuitenkin suureksi avuksi ja järjestelmällinen toimintatapa aikataulujen paineissa on ainoa oikea ratkaisu.

Juoksukamerahommissa pyrin minimoimaan kaiken ylimääräisen painon, mutta livelähetintä kantaessa painoa väistämättä tulee. Painon minimoinnista on erinomainen esimerkki Vihdin kisoista. Siellä toinen livelähetin vaati kuvasignaalilinjaan erityisratkaisuja, jotta kuva saatiin oikeaan formaattiin. Käytännössä viritin reppuun Blackmagicin cross converterin kameran ja lähettimen enkooderin välille. Cross converterille virta otettiin erikseen teetetyllä kaapelilla livelähettimen akusta, jotta säästyimme yhdeltä ylimääräiseltä virtalähteeltä.

Kekseliäisyyden sektoriin menee sitten se, miten ylimääräinen cross converter asennettiin reppuun juoksuvauhdissa pysyäkseen, ilman jatkuvia kuvasignaalin katkoksia ja normaali akun vaihto mahdollistaen. Erilaiset teipit, irtohihnat ja erityisesti tarranauhat ovat toimivia ratkaisuja kiinnityksiin tai kaapelien vedonpoistoihin. Yksityiskohtana loppuvaiheen viimeistelyssä ylimääräiset vetoketjut ja vastaavat äänilähteet teipataan repuista kiinni mikäli mahdollista. Kattavana toimintaohjeena pidän juoksukamerahommissa sen, että tarvittava kuva tehdään, mutta urheilijaan kohdistuva häiriö minimoiden ja kuvataan pääosin urheilijan näkösektorin ulkopuolelta.

Kahden juoksukameramiehen laitteet kytketty, testattu ja värikoodattu valmiiksi Vihdin metsäkisoihin. Gopro + ND-suodin, Zhiyun Crane-M, Agile Airlink sekä kaapelit ja kiinnitysvälineet.

Monipäiväisessä kuvaushommassa sekä pitkissä päivissä oleellinen asia on varmistaa laitteiden virransaanti. Käytännössä tämä tarkoittaa riittävästi vara-akkuja, jotka ovat myös ladattuina kun hommat alkavat. Maailmancupin tuotannoissa isojen lähetinakkujen huolto hoidettiin tuotantoyhtiön toimesta ja reppujen ulkopuoliset laitteiden virrat olivat vastuullani. Kun hommaa tehtiin kahdella juoksukuvaajalla, niin koodasin toiset laitteet keltaisella ja toiset valkoisella. Värikoodien avulla asiat pysyvät järjestyksessä ja toiminta on nopeaa. Kameroiden ja gimbaalien vara-akut kannetaan joko mukana juostessa tai säilytetään maastotukikohdan huoltorepussa. Organisointi ja ulko-olosuhteiden kesto varmistetaan läpinäkyvillä suljettavilla pusseilla, joissa on myös erilliset pussit käytetyille akuille.

Toisena kuvaajana oli nopeajalkainen Ville Mäkelä. Senaatintorilla livelähettimeksi vaihtui LiveU, jota on käytetty viime vuosina myös Jukolassa. Signaali toimi näillä hyvin Helsinkin keskustassa kuten myös Tervalammen metsissä Agile Airlinkillä.