Kuvanlaatuun vaikuttaa eri kuvajärjestelmissä lukuisia tekijöitä ja osittain laatu on myös subjektiivinen näkemys. Tässä voi sanoa että kauneus on katsojan silmässä. Käytännön kuvaustilanteessa laatuun vaikuttavat pääosin kuvausympäristö ja tilanne, kuvauslaitteen optiikka, kuvailmaisin (kuvakenno) sekä kuvailmaisimelta tulevan datan käsittely ja tallennustekniikat. Periaatteiltaan valo- ja videokuvauksen lopputulokset syntyvät edellä esitetyn ketjun jälkeen. Vaiheissa on jossain määrin eroja ja keskityn tänään mielenkiintoisia eroja sisältävään kuvan tallennustekniikkaan.
Valokuvauksessa tallennustekniikassa on periaatteessa helppo tilanne, sillä vaihtoehtoja on nykyään käytännössä kaksi tai yksi. Mikäli mahdollista niin parhaaseen laatuun pyrkiessä on järkevää kuvata RAW-muodossa, jolloin kuvainformaatiota tallentuu sellaisena kuin kameran kenno sen näkee. Jos tähän ei ole mahdollisuutta tai pitää päästä hyvin helpolla, niin kuva tallentuu JPEG-kuvana. JPEG-kuva on hyvä valokuvalle niin kauan kuin sitä ei tallenneta monta kertaa peräkkäin samaan muotoon. Kannattaa muistaa että JPEG-kuva hävittää joka tallennuskerralla informaatiota…
Videokuvauksessa tallennustekniikan kohdalla puhutaan videokoodekista. Maailma on pullollaan eri videokoodekkeja ja sisällön luomiseen sekä katsomiseen tarvitaan erilaiset komponentit, vaikka kyse olisikin samasta koodekista. Videokuvauksessa vain äärimmäisissä ammattilaispään tilanteissa videokuvaa tallennetaan kuvakennolta tulevassa raakamuodossa, sillä se ei ole kovin käytännöllistä. Videon tallennukseen onkin järkevää käyttää jollain metodilla dataa pakkaavaa kuvakoodekkia, sillä pakkaamattoman videokuvan datamäärä ylittää nopeasti nykypäivänkin kovalevykokojen sietokyvyn.
Videokuvan pakkausmenetelmät ovat kehittyneet runsaasti mutta perusperiaatteet ovat yhä olemassa; pakaten tehty pienempi tiedostokoko syntyy aina jonkun osatekijän kustannuksella. Jos tiedosto pakataan laadukkaana hyvin pieneen, sen käsittely vaatii laskentatehoa. Jos laadusta tingitään, niin sekä en- että dekoodaus voidaan tehdä nopeammin. Monet kuluttajaluokan kamerat tallentavat hyvää jälkeä pieneen tiedostokokoon käyttäen MPEG-4-pohjaisia koodekkeja. Näiden haasteet tulevat eteen editointipöydällä kun materiaalin leikkaus vaatii kaiken mahdollisen koneellisen laskentatehon mitä on saatavilla.
Sony Vegasin editointipöytä on suhteellisen kovaa kärkikastia kun tarkastelee sen formaattien tukia tai monimutkaisempien koodekkien suorituskykyä. AVCHD– tai DSLR-materiaalin käsittely onnistuu natiivisti hyvin sujuvasti mutta asiat voi tehdä fiksumminkin kuin lätkäistä aikajana täyteen raskasta kuvauskoodekin materiaalia. On olemassa muutamia erinomaisia editointiin ystävällisiä videokoodekkeja, jotka tarjoavat editointiohjelmalle hyvät lähtökohdat. Yksi sellainen on Cineformin koodekki, jota olen käyttänyt jo vuosia tärkeimmissä projekteissa. Cineform tarjoaa kuvanlaadun, joka kestää kymmeniä peräkkäisiä tallennuskertoja, on notkea editoinnissa, ei tarvitse koostamisvaiheessa uudelleenlaskentaa jos työstettävä kuvaruutu ei ole muuttunut (smart rendering) sekä kestää mahdollisimman hyvin värikorjailua.
Hyvä editointikoodekkikin on jossain kohtaa heikko ja yleensä se on suuri tiedostokoko. Suuri tiedostokoko on editointivaiheessa vielä käytännössä ratkaistavissa oleva asia mutta jakeluvaiheessa tilanne muuttuu jälleen. Jakelukoodekilta vaaditaan viimeistään mahdollisimman pientä tiedostokokoa ja hyvään lopputulokseen voi päästä vain silloin, kun kuvaus- ja editointikoodekkeina on käytetty laadukkaita menetelmiä.
Videoeditoinnissa erottuu tältä pohjalta kolme eri porrasta videokoodekeille; kuvaus-, editointi- ja jakelukoodekki. Parhaassa ja idealistisimmassa tapauksessa koodekki on sama kaikissa tilanteissa mutta yleisimmässä tilanteessa jakelukoodekki on lopulta jotain muuta kuin kaksi ensimmäistä. Yleensä transkoodausta ei kannata suositella mutta mikäli kuvauskoodekki on tiiviisti pakattua tavaraa, niin silloin kannattaa harkita transkoodausta oikeaan editointikoodekkiin. Tämäntyyppisessä transkoodauksessa laatu ei pääse kärsimään jos editointikoodekki on valittu viisaasti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tässäkin voi ajautua noidankehään jos valitsee huolimattomasti.