Lumesta puhuu nyt kaikki ja onhan se hienoa kun on kunnon talvi. Hiihtomahdollisuudet ovat olleet mainiot ja olisi ollut tyhmyyttä olla käyttämättä niitä. Toki monella suunnistajalla saattaa näillä keleillä hermo pettää ja jalat pitää juosta rikki väkisin. Olen yrittänyt siirtää hiihdossa painopisteen perinteiseen ja samalla tehnyt myös kovia hiihto-osioita. Kävin viime viikolla lomailemassa Ylläksellä ja laitoin ensimmäistä kertaa pitoteipit alle. Mikä helpotus ja pelastus se teippi minulle olikaan. Olen aina manannut kun en huonolla perinteisen tekniikallani pysty saamaan sukseen riittävää pitoa. Toisaalta olen tiedostanut heikkouteni pitovoitelussa jo lähtökohtaisesti, ja näiden tekijöiden summana olen ajautunut pitämään aina enemmän vapaan tyylin hiihdosta.
Ylläksellä mittariin pamahti kivasti 370km hiihtoa ja siihen juoksut ja lumikenkäilyt kaupan päälle. Otsikon tokaisu on Ylläksen viikon parhaat kommentit -kategoriasta. Kommentti syntyi joko kehnosta vertailutasosta tai sitten mono saattoi olla syönnillä. Yritys ja syke oli vk-alueella kun puskin Kellostapulinkurussa pienen hiihtoletkan ohi. Mikäs siinä, kyllä treeniin aina parit välinaurut sopivat. – Työstän hiihtopohjia vielä hieman ja sitten katseet kääntyvät kohti kevättä. Kisakauden avaus tapahtuu jo reilun viikon kuluttua Italian MOC:ssa. X:) (17.2.)