Suunnistus

Vielä on ajokautta jäljellä

Elokuun puoliväli on ohitettu ja sanoisin että vielä on kesäkautta jäljellä. Nyt sana ajokausi osuu myös osuvasti aiheeseen. Viime aikoina päällä ollut kuume tuli taltutettua ja nyt on pari viikkoa alla ollut tuliterä kela (vrt. mankeli ja roadster). Kilometrejä kertyy sopivaan tahtiin ja kohta on jo sisäänajot ajettu. Tällä tahdilla pari tonnia on voitettu ennen kuin syksy kääntyy kylmäksi mutta enempää ei ehtine, sillä välillä pitää käydä myös metsän puolella.

Metsän puolella on ollut viime aikoina hieman haasteita kun Fin5 suunnistusviikko jäi neljännen osakilpailun jälkeen kesken. Loukkasin nilkkaa tuossa kisassa jonkin verran ja sen kanssa maastossa eteneminen on ollut vielä ajoittain varovaista. Olen joutunut kokeilemaan uusia teippaussuuntia ja vaikuttaa siltä että nyt on löytynyt tähänkin sopiva ratkaisu. Vielä pitää harrastaa kuitenkin reilusti nilkkajumppaa jotta syksyn kisoihin uskaltaa lähteä.

Fyysinen vire lienee kohtuullisen hyvä kunhan tekee fiksuja ratkaisuja treenin suhteen. Ehdin pitämään Finin jälkeen pari viikkoa lomaa ja kävimme Gardajärvellä hakemassa nousukulmia ja jerkkua reiteen. Paikka oli etenkin maastopyöräilylle suosiollinen ja tarjosi se myös vaeltajan perspektiiviin paljon. Pyöräostoksia ajatellen Italian ja Keski-Euroopan suunta on otollinen ja pienistäkin erikoisliikkeistä voi tehdä hyviä löytöjä. Tosin Italiassa nuo löydöt keskittyvät enemmän hyvin pieniin runkojen tuumakokoihin eikä liian pientä kelaa kannata koskaan hommata.

Parhaillaan on menossa suunnistuksen MM-kisat Ranskassa. Niitä on mielenkiintoista seurailla töiden ja omien treenien lomassa. Onneksi eilen mitalitilimmekin avautui!