Taitomiehen maasto
Muistikuvat Askolan SM-pikamatkalta 2002 ovat kaksijakoiset. Olin silloin hyvässä iskussa; plaketti ja jopa mitalin syrjä oli haarukassa. Toiseksi viimeisellä rastilla ajoin tiheän kuusipuskan väärältä puolen tehden 30s tappiota, sijoitus tippui nelosesta yhteentoista. Silloin taisi hieman sapettaa, vaikka yleensä suht rauhallinen sälli olenkin. Maastomielikuvat kuitenkin kertovat, että peitteisyys teki paikoin suunnistuksesta todella haastavaa. Mitään kauheaa rytöä ei kuitenkaan ollut ja pohja oli hyvin juostavaa, jossain määrin tosin raskasta. Kaikin puolin luvassa on suunnistuksellinen kisa. Kaikki on nyt tehty tai jätetty tekemättä. Nyt vain ravistellaan jalkoja ja uskotaan siihen että ne toimivat terävästi viikonloppuna. (4.9.)
Askolaan nastarit auki
Liki viikko on menny kurkku karheana. ”Retaleet” sen tietää, että kun meikäläisen kurkku tulee karheaksi niin viikoissa se lasketaan. Toisaalta nyt on toipumiskäyrä ollut melko jyrkkä ja tänään ajattelin lähteä Ponsaan kokeilemaan. Onneksi ei ollu sikalunssa. (2.9.)
Priorisointia
Kaikkea ei voi tehdä urheilun ehdoilla, varsinkin kun oma taso on kansallinen. Tietysti tavoitekisoissa on välillä mahdollisuus yksittäisiin väläytyksiin mutta kuten sanotaan, leipä pitää hankkia muualta. Työkuviot ovat ottaneet oman osansa ajankäytöstä ja videosivustoon liittyvä DI-työ on työn alla. Välillä erilaisia mediaprojekteja on viritteillä työn, oman ”pöytälaatikkofirman” tai harrastuksen puitteissa. Suunnistusliiton web-tuottajan roolissa on ollut mielenkiintoisia tehtäviä ja kevään SM-erikoispitkältä näkyi kuvaa siinä laajassa jakelukanavassa. Myös oma kamerakalusto on saanut vapaa-ajan täytteeksi käyttötunteja. Pari hääkeikkaa on tullut kuvattua ja joskus kamera kulkee kisareissussa mukana. Latasin uusimman tuotoksen webbiin ja laitoin myös Hot-palstalle linkin. Jo näillä hidastuksen tasoilla suunnistajan rastityöskentelyä pystyy analysoimaan kohtuullisesti. Leimaustekniikkaa, kartanlukua, lähtösuuntia, koodin tarkistusta jne. Mr. Hernelahden kannattaa ainakin tutkia leimaustekniikkaa.
Treenailu olen sovittanut kalenteriin motivaation mukaan. Aikaisempien vuosien määräpainotus tai ainakin sen yritys on kohdistunut vähempiin ja ehkä täsmällisempiin harjoituksiin. Viime viikonloppuna Nokian kansallissa jalat toimivat maastossa sen suuntaisesti kuin pitäisikin. Syksyn SM-kisoihin on tarkoitus lähteä ilman tiukkaa pipoa ja avoimin mielin. SM-yössä on ensimmäinen tavoite pelata karsinta tyylikkäämmin kuin viime vuonna, silloin yhteistyö Bettyn kanssa oli vielä liian kokematonta ja virheitä tuli tiheissä paikoissa liikaa. Jos viimeistelyharjoitukset onnistuvat niin keskimatkalla ja viestissä voi olla hyvät mahdollisuudet nauttia sujuvasta suunnistuksesta. Pitkällä matkalla sitä matkaa voi tähän lähtökohtaan nähden olla liikaa. X:) (25.8.)
Ilon kautta
Kevään suunnistuskausi on alkanut rennoissa merkeissä. Talven harjoittelu jäi määrällisesti vähäiseksi ja ajoittain motivaatio oli melkoisen alhaalla. Niinpä kevään kisoihin ei ole ollut suuria tavoitteita ja hauskanpito on ollut oleellisinta. Pikku hiljaa ajatukset ovat terästäytyneet kohti Jukolaa, siinä on ensimmäinen kauden oikea tavoite. Jukolaa kohti harjoittelu on terävöitynyt ja sen jälkeen suunnitelmissa on vahva kesäinen treenijakso. Paljon mielenkiintoisia asioita on viritteillä ja aina välillä kisoissa minut saattaa bongata myös erilaisten videokameran linssien takaa. Tulevana viikonloppuna Kokkolassa sprinttaillaan ja mielenkiinnolla odottelen mihin runkonopeus tällä kertaa riittää. (28.5.)
Plaketti!
SM-plakettihan siellä Jämillä kouraan lätkäistiin. Joudun kuitenkin tunnustamaan että pääosin kunnia siitä kuuluu muille joukkueemme jäsenille, Johannekselle, Vesalla ja Simolle. Oma hiihtosuunnistustekniikka oli alkuun aika lailla hukassa ja amatöörin virheenä ja aloittelijan ilmentymänä lähdin kiertämään ristiradan lenkkiä väärään suuntaan.. Pari rastiväliä onnistuin jopa kohtuullisesti ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Kisan aikana törmäsin metsässä myös kahteen Erna-veljeeni ja muutoinkin kisoissa oli rento meininki, ainakin omasta perspektiivistä. On se hiihtosuunnistuskin hauskaa kunhan lunta riittää. Pitäisköhän lähteä Lumi-Toukolaan?! (9.2.)
Jämille
Tuleva viikonloppu odottaa edessä hyvin mielenkiintoisena. Käännän sunnuntaina monot Jämin SM-hisukisoihin ja iskemme viestin viivalle yllätysvalmiin Hiisirastin joukkueen. Joukkue on yllätysvalmis vaikka kovimmat syömähampaamme joutuvat rehkimään ”sileän hiihdon” kisaladuilla. Oma masukka söi tiistaina KeparDIn mestaruushiihdossa kohtuullisesti latua, vaikka kovat hiihtotreenit ovat jääneet lyhyen talven aikana vähiin. Tiistai kävi kuitenkin hyvänä irroitteluna viikonloppuun ja vielä pitää kaivaa lintulauta ajatuksineen esiin.. (6.2.)
Suunnistajan talvisunnuntai
Pysyvämpi talvi on saavuttanut myös Hämeen synkimmätkin kuusikot. Se on tuonut mukanaan kohtuulliset mahdollisuudet hiihtoharjoitteluun ja toki sellainen mahdollisuus on pitänyt hyödyntää. Pari kertaa olen jo ladulla käynyt ja menneenä sunnuntaina jopa perinteisellä tyylillä. Sakun ja Jannen kanssa kävimme katsastamassa Kaupin perinteisen baanat emmekä olleet ainoat hiihtelijät. Oli ilahduttavaa huomata, että suomalaiset liikkuvat yhä hiihtäen mikäli siihen on vain mahdollisuus. Mahtui sinne sekaan myös liuta suunnistajia, jokunen maailmanmestarikin jopa ja selväksi kävi, että suunnistajan talvinen sunnuntailenkki tehdään mieluusti hiihtäen.
Omassa kalenterissa on tällä hetkellä talven perusharjoittelua ja siihen oheen tulevina viikkoina on luvassa mielenkiintoisia kisastartteja. Ensi viikolla KeparDI hiihtää jälleen mestaruushiihtojaan ja aion olla vireänä paikalla taistelemassa maineesta ja kunniasta.. Lisäksi suunnitelmissa on myös toisenlainen suksitouhuihin liittyvä projekti mutta siitä kvartetista lisää myöhemmin. (27.1.)
SM-kisoja – Maailma muuttuu, pitää pysyä mukana
Syksyn kisaputki on taas hyvässä vauhdissaan. Omissa priorisoinneissa suunnistus ei ole päässyt viime aikoina niskan päälle mutta silti vire on ollut hieman noususuunnassa. Asiaan vaikuttanee jossain määrin mm. onnistunut training camp ulkomaalaisvahvistuksiemme kanssa ja monet muut tekijät. SM-pitkällä finaalipaikka aukesi hyvällä suunnistuksella mutta finaalissa ote oli aivan metsässä, kompuroin suorituksen pelkkiin virheisiin. Tulevan viikonlopun SM-yöhön lähtökohta onkin nöyrä. Ilmassa on ollut koko viikon myös kevyitä flunssan oireita mutta virittelin silti toiveikkaana uutta lamppusysteemiä. Maailma muuttuu ja muutoksessa pitää pysyä mukana, se on hyväksyttävä. Juoksen yön Bettyn kanssa. Mutta en missään nimessä sen luokattoman pannan kanssa. Käytin hieman rautasahaa & leukoteippiä ja sain Silvan 480-pääosan customoitua hyväksi alustaksi. Jos homma toimii, niin pitää harkita heittimen ostamista. Sylettää vain tuommoinen ylihinnoittelu. Toisaalta voisihan sitä viimeistä opiskeluvuotta höystää vielä elektroniikan erikoistyöllä. Nuo rakennuspuuhat kun tuntuvat olevan nykyään muodissa.. X:) (12.9.)
Kesätreeniä
Kevään kisailuputki on takana ja edessä on herkullinen kesän jakso, perinteinen harjoittelujakso. Keväästä ei jää odotetusti liiemmin muisteltavia huippusuorituksia mutta onneksi Jukolasta ei kuitenkaan iskenyt liian isoa henkistä rapulaa. Nyt on tarkoitus nauttia suunnistuksesta ja hyvistä treeneistä, ilman mitään suurempia paineita. Huomenna starttaammekin viikon treenimatkalle Etelä-Viroon ja siellä on hyvä nautiskella kovapohjaisista maastoista. – Tuli tuossa katseltua pari jalkapallopeliäkin ja täytyy todeta että melkoisia elvistelijöitä sen lajin parista kyllä löytyy. Onneksi suunnistuksessa lääkärin ei tarvitse tulla rapsuttamaan korvantauksia kun risu hipaisee pohjetta.. X:) (2.7.)
Suunnistus medioissa – Jukolan jälkipyykit
Jukola on saanut suunnistuksen nettifoorumeilla paljon aiheellista ja hyvää kritiikkiä, siis palautetta asioista, joissa jäi vielä parannettavaa. Kritiikki pitää nähdä aina arvokkaana asiana, asiakas välittää sittenkin tuotteesta / tapahtumasta ja kritiikin avulla omaa toimintaansa voi kehittää hyvin tehokkaasti. Kritiikki vain tuntuu olevan suomalaisen luonteelle vaikeasti käsitettävä asia, se nähdään helposti kuin punaisena vaatteena härälle mutta monesti se myös annetaan turhan hiilenhehkuvana. Kritiikkitulvan alla kohteiden pitääkin pyrkiä suhteuttamaan asiat realiteetteihin ja pitämään yllä sopivaa suodatinta. On myös hyvä muistaa, että onnistuneista asioista saa hieman harvemmin kiitosta. Jukola oli pääosin erinomainen kilpailu, jälleen. Ei täydellinen mutta ”Jukola-claassia”, kuten on tapana sanoa. Päätuotteen Must have -ominaisuudet olivat kunnossa, pieniä viilauksia oli vain niissä Nice to have -ominaisuuksissa. Tästä kaikesta heräsi kuitenkin ajatus, että näin iso tapahtuma voisi pistää pystyyn verkkopohjaisen palautejärjestelmän. Palautejärjestelmä voisi olla integroitu näppärästi tulospalvelun ja reittihärvelin kombinaatioon. Periaatteessahan jokainen voi ottaa aina järjestäjiin esimerkiksi sähköpostilla yhteyttä mutta jokin toimivampi kollektiivinen systeemi ei olisi pahitteeksi.
Sitten hieman sitaatteja Juoksija-lehden nro 4 J Korhosen artikkelista ajatuksien pohjaksi:
Huippu-urheilusta on tullut rahasampo, ja meistä on tullut pärinäurheilun ihailijoita. F1 on sirkushuvia kansalle, gladiaattoriviihdettä, vastaavaa kuin antiikin Kreikassa. Nuorison mielestä F1 on tylsää, paitsi lähtö ja kolarit. Se on satojen miljoonien tuhlausta, jolla ei ole kansanterveyden kanssa mitään tekemistä. – Se on silmänlumetta, samoin kuin doping, jolla pelleillään eikä halutakaan kitkeä sitä pois. Ison rahan pilaamat lajit opettavat nuorison vääriin arvoihin.
Tämä on vähän kuin Kyllösen tekstiä mutta ajatuksen kera,sanoisin että liikun itse myös samoilla linjoilla.
Massajuoksuissa maassamme voisi olla kolme isoa, Jukolan viestiin verrattavaa tapahtumaa. Hiihdon, juoksun ja suunnistuksen avulla luodaan suomalainen liikuntakulttuuri.
Jotta suunnistus voi kehittyä lajina, vaaditaan rahaa, näkyvyyttä ja sponsoreita. Lajin pitää olla mediaseksikäs, näkyä kaduilla ja töllöttimissä. Tai niin ainakin messutaan toreilla ja turuilla. Usein se raha on kuitenkin kaiken pahan alku ja juuri, se tuo sivutuotteenaan liian helposti ikäviä asioita. Jos lajia kehitetään vain näkyvyyden eikä harrastajien ehdoilla, hauskuus katoaa nopeasti. – Lueskelin Jukolan jälkeen tarkasti Aamulehteä ja sen uutisointia suunnistusmaailman kovimmasta festarista. Mieleen kirposi monia uusia kysymyksiä aiempien ajatuksien pohjaksi. Esimerkiksi 70-luvulla juoksu-urheilua arvostettiin yli kaiken. Silloin lajin arvostus oli kuin koodattu kansakunnan geeneihin. Sauna, sisu ja kestävyysurheilu. Mutta missä lamassa on kestävyysurheilu nyt? Missä tilassa on suunnistus ja minne se on menossa? Jos Jukolan osallistujien ja lajin harrastajamääriä katsotaan, voidaan nyökytellä tyytyväisinä. Mutta mitä tehdään kun Aamulehti kysyy 16.6. Mitä mieltä -kyselyssään: Pidätkö suunnistusta urheilulajina? Siis pitääkö tuollaista edes kysyä! Tai mitä tehdään kun 12% vastaa edelliseen En!? Vedotaanko siihen että nykypäivänä on muotia vastata kyselyihin tahallaan päinvastoin vai mihin? Karua juttua, en tiedä pidänkö enää nykypäivästä, toivottavasti edes huomisesta..(18.6.)
Pitkä yö Jylhänperällä
Viestimme lähti mainiosti käyntiin Romanin ja Johanneksen toimesta.Olin verrytellyt huolella ja lataus osuudelle lähtiessä oli hyvä. Jalat tosin tuntuivat koko ajan hieman jäykiltä ja siksi tein korostetusti avaavia liikkeitä. Sain kartan käteeni sijalla 11 ja 1:41 kärkeä jäljessä. Kärjessä vaihtoi Kalevan Rastin kakkonen, siitä minuutin päässä Delta, Lynx ja nippu muita pohjoismaalaisia joukkueita. Lue lisää (17.6.)
Viisi vuotta pitkää yötä
Hiisi suunnisti tänä vuonna perushyvin ja sijoitus oli 14. Sijoitus kymmenen joukkoon oli enemmän kuin lähellä pitkän aikaa mutta parit virheet ja epäonnikin lopun osuuksilla kampesi eroa kärkeen liikaa. Tuo mainittu epäonni oli Jussin polvivamma kuutospätkällä, mikä ei onneksi kaatanut viestiämme kokonaan. – Minä juoksin jälleen pitkää yötä, jo viidettä kertaa peräkkäin Jukolassa. Suoritus oli jälleen perusvarma ja Hiisi kärkikamppailussa pitäen. Alku oli onnistunut vaikka jalat eivät olleet missään vaiheessa aivan terävimmillään. Putkella mentiin rauhassa pikku porukassa ja lopun hajonnoilla sain sentään hieman rytmiä muuttumaan. Lopussa kuitenkin pohkeiden krampit jarruttivat hieman vauhtia mutta onnistuin taistelemaan säädyllisesti vaihtoon ja loppusuoran hyvä kannustus oli siinä vaiheessa erityisen tärkeää, kiitos siitä. Katsotaan jos jaksan jossain vaiheessa näppäillä lisää Axelssonin tökkivästä suunnistuksesta tai muista mielenkiintoisista matkan vaiheista.. (16.6.)
Jukola on ovella
Henkilökohtaisissa kisoissa on ollut erinäisiä pikkuvaikeuksia riittämiin mutta kohtuullisiakin suorituksia on sentään joukkoon mahtunut. Kevät on myös aikana ollut minulle aina vaikeaa mutta Jukolan jälkeinen harjoitusjakso on usein kääntänyt suunnan. Näin on tarkoitus tapahtua tänäkin kesänä ja talven harjoitusvaikeudet taittukoon viimeistään sitten. Viime aikoina minulle on laitettu suitsia tiukemmalle, jotta olisin Jukolassa tuoreena puomilla. No, ilmeisesti se onnistuu ja sääkin näyttää yön kannalta suosiolliselta – siis kohtuullisen hämärältä.
Sitten se aihe Jukola-ennakko.. Tänä vuonna en tehnyt enkä tee sivuilleni kattavaa Jukolan ennakkoinfoa. Ehkä joku sitä saattaisi kipeästikin kaivata mutta muutamilla oleellisilla pääkohdilla saa ajatukset orientoitua oikeaan suuntaan. Vuoden -86 Jukolan karttaa kannattaa silmäillä maastotyypin hahmottamiseksi ja Apukäyrän nykypäivän karttoja kannattaa silmäillä kartoitustyylin hahmottamiseksi. Tulevan kisan kartasta löytyy erinomaiset esimerkkipalat järjestäjien kisasivuilta. Maaston duaalinen luonne synnyttää kisaan triaalisen rytmityksen. Tuon rytmityksen saattoi havaita jo Jämin Jukolassa ja muistelemalla niitä kokemuksia voi jumpata sopivaa rytmitystä omiin ennakkomielikuviin. Suunnistusteknisesti Jukola tulee etenkin miesten osalta tarjoamaan paljon kovia haasteita. Vaativimmalla alueilla dataa tulee syliin niin paljon, että väylät menevät varmuudella tukkoon. Ylivuodon hälytyskellojen soidessa pitää vauhdin ja karttarytmin optimointiin kiinnittää erityistä huomiota. Tähän sisäisten sireenien serenaadiin kun yhdistyy paikoin tiheä metsä ja tunkkainen hämäläisalusta, niin rytömaastojen runttaajatkin joutuvat laittamaan hienomotoriikkansa äärirajoille. – Tsemppiä kaikille! X:) (13.6.)
Vauhti kasvaa – Jukolan vaihtopuomille 90 km/h
Mennyt viikonloppu oli melkoisen mainio, leireilimme seuran pääporukalla Teiskon ja Kaanaan rajamailla tulevan Jukolan tiimoilta. Toiseen Juko-leiriimme kuului luonnollisesti hyvää treeniajoa tyyppimaastoissa mutta myös paljon sitä ”tiimspririttiä”, jota ei muuten tule puuttumaan. Yhtenä kohokohtana kävimme lounastamisen lomassa tutustumassa Jukolan kilpailukeskuksen pito-ominaisuuksiin. Joukkueenjohtajan esimerkkiä noudattaen ryhmityimme koneet kuumina tähän tiukkaan Jukolan karsintaosioon. Pari tiukkaa stinttiä teki vauhtinälkäisille oreille hyvää ja kyljet ryskyen viikon pohja-ajat olivat liipaisimilla, jopa kartingin ensikertalaisille. Palkintopallilla postailuakin tuli harjoituksen vuoksi mallailtua ja meininki oli selvä, tätä lisää kolmen viikon kuluttua. Jukolaan iskukykyä löytyy koko ajan enemmän ja enemmän, siitä on vahvoja ennusmerkkejä sekä joukkueen että myös omalla kohdalla. Pyörät pyörivät ja karavaani kulkee.. (26.5.)
Erikoisen pitkä
Tulipa käytyä jälleen erikoispitkillä ottamassa mittaa runkonopeuksista ja lihaksiston kiriherkkyyksistä. Voin sanoa että tuo jälkimmäinen oli aika matalalla tasolla. Kisaa edeltävänä yönä toinen takareisiyhdistelmä kiristeli haitaksi asti, vaikka koneessa oli magnesiumia ja mineraalivesiä. Liekö sitten koko tankkaus maltoineen ja lepoineen mennyt liian pitkälle, kun kisan ensimmäinen kolme varttia tuntui vaikeimmalta. Kisa itsessään oli ihan mainio puitteiltaan, ainakin noin kartan ja maaston puolesta. Voisi Tampereellakin olla yhtä selkeälukuisia 1: 15000 karttoja.. Johtopäätöksenä kisa kirkasti selvät sävelet mieleen, enemmän pitää saada onnistunutta treeniä koneeseen että tossu liikkuu. Kisan mestari sen minulle tokaisi että ei muuta kuin lisää niitä Jämin mäkilenkkejä niin alkaa jalat toimimaan. (20.5.)
Tiomilaa
Taas se tulee ja laivalla mennään. Tsekkaa oheinen kisaennakko ja astut valmiimpana Tukholmassa terminaaliin, Tion vaihtopuomista puhumattakaan. Speed is the key! (23.4.)
Italian eväillä
Treeniolosuhteista ei voi moittia jos seuraavat asiat ovat kunnossa. Hyvät lenkkipolut alkavat heti ovelta. Löytyy paljon suunnistajalle sopivia kimmoisia sekä vaihtelevia metsäpolkuja. Löytyy riittävästi pitkiä mäkiä, loivia sekä jyrkkiä. Löytyy myös tasaista juoksubaanaa mikäli mäki alkaa riittämään. Löytyy vaativaa suunnistusmaastoa sopivan vaihtelun kera, mäkeä, hyvää pohjaa, pienipiirteistä, pohjoismaalaisille outoja kyläkorttelikarttoja jne. Kaikki nämä edellä mainitut asiat olivat kunnossa Italian Puglian alueella viettämälläni leirillä. Listan lisäksi majoituksemme oli mainio ja saimme mennä aina valmiiseen ruokapöytään treenin päätteeksi. Teimme pienellä iskuryhmällämme alueelle runsaasti suunnistuskarttaa lisää, joten jatkossa Garganon Foresta Umbra on hyvinkin varteenotettava leiripaikka. Mikäli alueelle tekee heti mieli, niin kannattaa ilmoittautua Italian rastiviikolle ja viettää juhannus saapasmaassa.
Palasin tuolta reilun parin viikon leiriltä viime torstaina ja lähdin heti hakemaan tuntumaa viikonlopun kisoihin. Lauantainen Ankkurirastien 12 kilometriä meni odotetusti melko jäykin jaloin eikä suunnistuskaan ollut aivan timanttia. Kuitenkaan mitään huolestuttavaa ei näkynyt horisontissa. Sunnuntain Silja-rastit tarjosivat asteen verran vauhdikkaampaa suunnistusta ja ilokseni sain huomata, että paikat olivat jo vertyneet hieman. Kokonaisuudessaan ilot jäivät kuitenkin pieniksi, sillä onnistuin leimaamaan yhden rastin ilman elektronista jälkeä ja hukkasin myös lopussa uunituoreen kuukausilinssini toisesta silmästä. No, suoritus antoi kuitenkin indikaatioita oikeasta suunnasta ja tiedän tarkalleen miten minun pitää valmistautua Tiomilaan. Resepti on takuuvarma superkompensaatio. – Innokkaimmilta sivuston seuraajilta tuli kisareissulla toiveita perinteisestä Tiomila-ennakosta. Melkein unohdin asian mutta laitan paketin näkyviin parin päivän sisällä, mikäli vain ehdin. Ennakkoa odotellessa kannattaa viimeistään nyt aloittaa ruotsalaisten karttojen katselu, niin saat ajatukset orientoitumaan jo oikeaan suuntaan. (21.4.)
Italian tuulia
Italian reissu oli tekemisen arvoinen. Puuhaa riitti pariksi viikoksi treenien ja kartan teon kanssa riittävästi. Jopa siinä määrin, että aiheeseen pitää palata myöhemmin vielä tarkemmin. Yhtenä kohokohtana oli luonnollisesti reissun viimeinen treeni, joka olikin yötreeni uunituoreella kartalla. Maasto oli helmeä ja pääosin kartta myös, tosin vain mustavalkoisena rasteritulosteena. Väritulostetta on hankala saada aikaan kartoista, olimmehan Italiassa ja syrjäseudulla.. Mutta treeni oli priimaa, kuten kuvasta näkyy. Lienee ollut ensimmäisiä yötreenejä tuossa maastossa..(17.4.)
Yökartta – Umbra Forest, Italia
Kevätlaitumia
Paikat ovat ehjinä, flunssista tai tukkoisuuksista ei ole havaintoa. Vain lihaksiston rentousaste on välillä vaihtelevan hyvä ja huono, siihen kuitenkin löytyy helppo lääke, venyttely. Vauhdikkaita treenejä on tullut tehtyä riittävästi pitkin talvea, määrää ei niin hirveästi. Pohja on kuitenkin perushyvä vaikka ei näillä lähtökohdilla mitään superloikkaa tason nostossa tehdä. Mutta onnistuneella kevätharjoittelulla ja asioiden loksahtamisella on hyvinkin mahdollista päästä yhtä hyvään kuntoon kuin joskus parhaimmillaan, ja sekin on jo jotain. Viime vuoden rankisijoitukseni on sen verran lähellä satasta, ettei sillä ratsasteta kevään kisoissa eliittisarjoihin. A-sarjoissa on kuitenkin hyvä laittaa kisatekniikat hyvään kuosiin, kun itse kisa ei aseta ylimääräistä yrityspainetta niskaan, varsinkaan kevään ensimmäisissä kisoissa.
Tänään on edessä lähtö reilun parin viikon omalle leirille Italiaan. Luvassa on kovaa harjoittelua sekä ohessa kartan tarkisteluja. Tavoitteena on saada koneeseen viriteltyä se viimeinen vaihde puhdikkaaksi. Paimion pääsiäisleirillä suunnistus kun tuntui teknisesti toimivalta. Kevään ensimmäiset lumihankikisat jäävät Suomessa väliin, mutta se ei itse asiassa minua häiritse. On mukava tehdä jotain vaihteeksi eri tavalla kuin aikaisempina vuosina. Näillä mennään.. (1.3.)
Talven taitteissa
Silloin menee paremmin kun ei uhoa eikä ole yltiöoptimisti. Ja aina pitää koputtaa puuta, niin nytkin. Pöpöjä kun tuntuu aina olevan liikkeellä jos ei suunnistajien, niin ainakin hiihtäjien keskuudessa. Toistaiseksi talven olosuhteet suunnistajan harjoitteluun ovat olleet kohtuulliset, jopa Tampereella. Sen mitä olen ehtinyt ja pystynyt treenaamaan, olen tehnyt pääosin juosten. Ja tietysti päälimmäisenä on nyt ollut se kuuluisa runkonopeuden kohottaminen. Viime vuosien kohtuullisen määrän mätkyttämisen olen jättänyt vähemmälle mutta koko ajan sitä on tarkoitus lisätä. Ruokalistalla onkin lähitulevaisuudessa hyvää pakettia. Pääsiäisenä leirely Paimion seudulla ja sitten huhtikuun alussa kaksi viikkoa Italiassa omalla reissulla. Italiasta paluu tapahtuukin suoraan kotimaan kisatantereille. Kaino toive on vain se, että takatalvi olisi silloin jo ohi.
Suunnistuksen ja treenailun ulkopuolella tapahtuu ja on tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita. Erinäisiä projekteja aina löytyy ja tämän sivuston päivittäminen on ollut hieman jäissä yllättäen toisen sivuprojektin ansiosta. No, nytpä on seuran edustusryhmällä vähän dynaamisempi paketti. – Vapaa-ajan puuhasteluissa yksi mainitsemisen arvoinen tapahtumaketju syntyi eilen. Ostin nimittäin monen vuoden tauon jälkeen fyysisen CD-levyn. Uusin Orkidean levy oli ennakkoon jo niin spektaakkelimainen tapaus, että siihen ei Beatportin tai muiden verkkokauppojen digiversiot riittäneet, ei 320 kiloinen, eikä edes pakkaamaton aalto. Voin sanoa, että oli melkoista endorfiinien laukkaa. Jaloissa rokkasi illan hallivetotreeni ja vatsassa lämmin perunamuusi, tarkistaessani kaiuttimien optimaalista suuntausta. Valot sammuivat ja kynttilät syttyivät, juhlallinen hetki vaati arvoisensa tunnelman. Ensikuuntelun harras puolitoistatuntinen oli kieltämättä yksi tämän vuoden parhaimmista hetkistäni. Voin myös paljastaa, että treenillisesti täydellinen keskittyminen musiikkiin kokonaisen levyn ajan, vastaa normaalimatkan keskittymiskyvyn vaatimuksia suunnistuksessa. Itse fyysiseen suorituskykyyn tuo ei kuitenkaan vaikuta kuin välillisesti, joten muistakaa se kun marssitte levykauppaan.. Rok rok! (6.3.)
Koettelemuksia
Joulun alla sain tehtyä muutamia todella kehittäviä ja hyviä treenejä mutta sitten iski tauti. Kurkkukipu oli piinallisen pitkä ja samalla räkä lensi. Lepäsin kaksi viikkoa ja tuli hiihtoleiri. Lepäsin jopa hiihtoleirin alun ja olin päässyt kurkkukivusta eroon ennen kuin aloitin harjoittelua. Mutta räkää treeni yhä irrotti ja niin se tekee vielä viikon treenin aloittamisen jälkeenkin. Menneet kolme viikkoa ovat olleet treenin suhteen masentavan huonoja mutta ehkä tämä on minulle hyväksi, nyt on pakko keskittyä laadukkaisiin harjoituksiin, kunhan täyteen iskuun pääsee. Treenistä lepäillessä olenkin ehtinyt puskemaan eri projekteja. Naputtelinpa hieman julkista Erna-raporttiakin, se kun tuntuu olevan kuuma aihe, syksyt sekä talvet. En osaa sanoa kuinka monta osaa tuosta tulee mutta nyt ilmestyy ensimmäinen. Erna 2007 – osa I. Jos siellä on jotain kiertoilmauksia niin sitten on, kaikkia taktiikoita ei voi julkisesti paljastaa.. X:) (17.1.)
Uuteen nousuun
Oma harjoittelu on lähtenyt taas hiljalleen käyntiin. Toki kovemmilla sykkeillä leuassa vielä huomaa painetta mutta muutoin terveys on kohdillaan. Motivaatiokin löytyy koko ajan vain paremmin. Puhumattakaan noista ulkoisista motivaation kasvattajista.. X:) (29.11.)
p>Koettelemuksia
Joulun alla sain tehtyä muutamia todella kehittäviä ja hyviä treenejä mutta sitten iski tauti. Kurkkukipu oli piinallisen pitkä ja samalla räkä lensi. Lepäsin kaksi viikkoa ja tuli hiihtoleiri. Lepäsin jopa hiihtoleirin alun ja olin päässyt kurkkukivusta eroon ennen kuin aloitin harjoittelua. Mutta räkää treeni yhä irrotti ja niin se tekee vielä viikon treenin aloittamisen jälkeenkin. Menneet kolme viikkoa ovat olleet treenin suhteen masentavan huonoja mutta ehkä tämä on minulle hyväksi, nyt on pakko keskittyä laadukkaisiin harjoituksiin, kunhan täyteen iskuun pääsee. Treenistä lepäillessä olenkin ehtinyt puskemaan eri projekteja. Naputtelinpa hieman julkista Erna-raporttiakin, se kun tuntuu olevan kuuma aihe, syksyt sekä talvet. En osaa sanoa kuinka monta osaa tuosta tulee mutta nyt ilmestyy ensimmäinen. Erna 2007 – osa I. Jos siellä on jotain kiertoilmauksia niin sitten on, kaikkia taktiikoita ei voi julkisesti paljastaa.. X:) (17.1.)
Uuteen nousuun
Oma harjoittelu on lähtenyt taas hiljalleen käyntiin. Toki kovemmilla sykkeillä leuassa vielä huomaa painetta mutta muutoin terveys on kohdillaan. Motivaatiokin löytyy koko ajan vain paremmin. Puhumattakaan noista ulkoisista motivaation kasvattajista.. X:) (29.11.)
Hengenvetoa
Olen viettänyt poikkeuksellista kahden viikon lepojaksoa. Alun perin budjetoin tähän vähintään viikon mutta jakso pidentyi väkisinkin. Viimeinen viisaudenhammaspoistosetti oli vaikea ja toipuminen on ottanut aikaa. Motivaatiokin on ollut samalla todella alhaalla ja tuleva kausi on mietityttänyt. Opiskelut lähestyvät loppusuoraansa ja työpaikkakuviot ressaavat, epäilyttää miten pystyy jatkossa elämään suunnistukselle. Mennyt kausi oli suunnistuksellisesti tavallaan välivuosi, Erna-raid oli pääkilpailuni ja ensi vuonna olisi jälleen mukava rapsuttaa nastaria kovemmin. No, asioilla on tapana lutviutua ja välillä on hyvä hengähtää. Menneenä viikonloppuna hengähdin Sählyturnauksen saunalla deejii-hommissa. Keikka oli menestys, tsekkaa vaikka Kuvapankin Hetkiä ja henkilöitä -kansion päivitykset.. X:) (21.11.)
Kiireiden keskeltä Småålantiin
Kauden viimeinen kilpailu on vielä edessä. Onneksi tuleva Smålandskavlen vaikuttaa ennakkotietojen mukaan haastavalta ja odotankin Småålannin yötä vesi kielellä. Viimeistely-yötreenit ovat sujuneet mainiosti, tiistainen Mansecuppi Siitamassa meni perusvarmalla pelillä. Tietyn tapaiseen yösuunnistukseen tekniikkani sopii, sanotaan paremmin kuin moneen muuhun asiaan ja uskon tämän vuoden Småålannin osuvan tuohon hyvää sarakkeeseen. Viime viikon tiukka suunnistusputki on ohi ja tavallaan siitä on maksettu tällä viikolla kalavelkoja kiireen merkeissä. Kouluhommia vielä riittää mutta onneksi joukossa on yksi mielenkiintoinen videoprojektikin, siitä ehkä lisää kevääseen mennessä. (26.10.)
Rastiautomaattina maailmanmestarille
Seuramme tuplamaailmanmestari itänaapurin viestijoukkueesta leireilee kuluvan viikon Tampereella. Ohjelmassa on joka päivä vaativa taitoharjoitus ja eilen saimme siitä jälleen yhden esimerkin. Kävimme Ponsan pohjoisosassa juoksemassa rytmitystreenin. Koska ajattelin maaston kiinnostavan kaikkia, niin väänsin toivottuun tunnin rataan vielä pienen lisälenkin. Starttasin kreppien kanssa keulaan, paine niskassani. Roman on joutunut lepäilemään viikonlopun ja alkuviikon pienen flunssan kourissa. Tietysti hän starttasi nyt tuoreena ja erittäin nälkäisenä miehenä perääni. Tietäähän sen että kiire siinä tulee, jommalle kummalle, pääosin kuitenkin minulle, varsinkin kun kreppi oli sitkeää laatua. Mutta harjoitus oli mitä mainioin, vaikka kategoria olikin ylivauhtiharjoituksen luokituksella ylipaineharjoitus. En ole käynyt Ponsa pohjoisessa läheskään niin usein kuin etelässä, mutta eilisen jälkeen jäi sellainen kutina, että pohjoisempi puolisko on kenties se hienoin alue. Vaativuus on monin paikoin maksimaalista mutta maastopohja on lähes poikkeuksetta kuin samettia. Olkoon suunnistaja romantikko tai raaka arjalainen, Ponsasta ei kuitenkaan voi olla pitämättä. X:) (18.10.)
Jälleen yön satulassa
Kävin illalla yötreenissä Tampereen OMansecupin toisessa osakisassa Kangasalan Teerinevalla. Yötreeni oli ensimmäinen sitten surullisen SM-yön karsinnan. Päässä oli jälleen tuttu halogeeni ja suhde oli kunnossa pienestä erosta huolimatta. Kurvailin levollisin mielin siloisilla kallioilla ja pölyämättömillä mäntykankailla. Välillä herkistyin fiilistelemään Jukola-tunnelmia kun katse taakse paljasti ahnaasti jahtaavan kiiltomadon. Vaikka maakuntamme kovimmat tekijämiehet vetivätkin treenin aika hölkkävauhtia niin silti treenistä jäi hyvä maku kohti Småålantia ja sitä ennen odottavia paria lisäyötreeniä. (16.10.)
Joukkue-epäonnea Halikkoviestissä – 15.
Halikkoviestin vaativa ja paikoin peitteinen maasto osoittautui meille kohtalokkaaksi jo avausosuudella. Jäimme avauksessa liki kymmenen minuuttia ja siihen nähden nousu sijalle 15 oli hyvä. Minä juoksin viimeisellä massaosuudella viimeisenä lähtijänä. Jalat olivat yhä tukkeessa mutta suunnistus oli sentään liki virheetöntä, tosin siinä vauhdissa ei virheitä paljon saa tehdä. Kisan jälkeen matkustin venäläisvahvistuksiemme kanssa Sääksjärven rannalle valmistautumaan sunnuntain hirvijahtiin, joka on ollut perinteisiä seuramme talkoomuotoja. Lauantai-iltana saimme nauttia erinomaisen illallisen hilpeissä tunnelmissa, lauantaina oli kaatunut jo kaksi hirveä. Sunnuntaina saalis kasvoi lisää ja viikonloppu jäi monelle tapahtumarikkaana mieleen. Jahtipuheiden ohessa mietiskelimme tulevaa ja suunnittelimme treenikoukeroita. Jos jengi ympärillä jatkaa tässä innokkuuden noususuunnassa, niin omakin motukka lähtenee taas nousuun. – Seuraavat pari viikkoa menevät hyvien taitoharjoituksien parissa kun leiritämme ulkomaalaisiamme Tampereen seudulla. Haasteista annoin esimakua jo ensimmäisessä treenissä, mustavalkoisella käyräkartalla Kaupissa.. (16.10.)
Mannassa 17.
25-Manna Tukholman kupeessa tuli taas laukattua menneenä viikonloppuna. Perinteisesti päärooliin nousi jälleen leimaussotkut SI-järjestelmän haavoittuvuuksista johtuen, hylkäyksiä nähtiin kasapäin. Hiisin vuokrakortit löysivät onneksi toimivat leimasimet ja olimme kisassa 17. Suoritus oli tasaisen varma mutta kymppisakkiin olisi tarvittu niiden muutaman virheen karsiminen tai muutama kovempi juoksu. Kisan aattona koimme pari takaiskua kokoonpanossa mutta niin ilmeisesti moni muukin. Reissun parasta antia lienee jälleen ollut spekulaatiot ja suunnitelmat. Näin kauden ehtoopuolella monilla ajatukset lentävät jo tulevaan. Syytä onkin löytää edestä uusia haasteita ja kiinnekohtia, jotta kauden lopun henkinen pudotus ei tiputtaisi liian korkealta. Seuraavana viikonloppuna myllyä pyöritetään Halikko-viestissä. (8.10.)
Häähumua
Viikonloppuna Matti ja Satu saivat toisensa, niin myös Jaakko ja Hanna, onnittelut myös heille! Laitoin kuvapankkiin pari otosta ensiksi mainituista juhlista kuvaamaan hienoa tunnelmaa. Vaikka ihmisten mielissä kaunokuvat viittaavat usein kesähäihin niin ei näissä syyshäissäkään mitään vikaa ollut kun keliksi tuppasi lämmintä ja aurinkoista. Tulevalla viikolla tanssilattialla treenattuja pohkeita koetellaan keskiviikkona KeparDIn mestaruuskisoissa sekä lauantaina länsinaapurimme 25-Mannassa. (1.10.)
”Miksi tuossa yläpalkissa lukee että suunnistaja?!”
Niinpä, mutta aina suunnistajakaan ei ole tikissä. Keskimatkalla ei vauhti ja vire riittänyt, tässä tilanteessa vauhtimaastossa olisin tarvinnut teknisesti liki täydellisen suorituksen A-finaalipaikkaan. Sm-viestissä ankkuroin puhdittomana miehenä Hiisin sijalle 21. Nyt ajattelin alkaa nauttimaan syksystä ja aloittaa taas treenaamisen – suunnistajan mielestä oikeiden asioiden treenaamisen. Juoksuun pitää saada takaisin parempi tuntuma ja ohessa pari pitkää pyörälenkkiä vaihtelun virkistämiseksi. Voi olla että kipinä on kasvamaan päin.. (23.9.)
Pitää saada riittävän monta kertaa turpiin että oppii – Toiset eivät silti opi
SM-yön karsinta meni penkin alle, kaikki osa-alueet olivat sekaisin ja samalla halu onnistua laimeni kuin puoli päivää seissyt pilsneri. Edellisyönä tuli koettua riittävästi amatöörin tunnetiloja kun kehnoa otsapantaa piti kiristellä monta kertaa kesken matkan. Hyvin suuri tasapainon järkyttäjä löytyi aivan oikeasti kalustosta. Menin jälleen ulkoisen hypetyksen alla ottamaan seuran ledilampun päähäni ja sen kanssa opetellessa ja tuskaillessa koukkua tuli jatkuvasti. Henkilökohtaisesti lampussa on liikaa epäkohtia, jotta enää jatkossa sitä käyttäisin. Keskusta on liian kirkas suhteessa reunaan, tiheiköissä eteneminen on vaikeampaa, kokonaiskeila on turhan kapea, päätä ei voi liikuttaa ylös-alas yhtä paljon kuin ennen jne. Tilanne on aivan erilainen kun laittaa oman neljäkasikympin päähän, se istuu siihen kuin hanska otsaan ja keskittyminen on satakaksiprosenttisesti suunnistuksessa. Tämä teknologinen epäjatkuvuuskohta tosin lisää takaraivoon ajatuksen ettei halogeenin keila lakaise maastoa ja heijastimia aivan yhtä pitkälle kuin uutuudet mutta kokonaispaketin on oltava toimiva että sitä kannattaisi käyttää. Uutuuksien pitäisi olla myös omia vehkeitä, jotta niitä voisi modata riittävästi ja saisi riittävän tuntuman. Jostain vain pitäisi raapia riittävästi opiskelijan budjettiin likviditeettiä, että uutuuksia voisi omiin nimiin hankkia. Tai sitten pitää liittyä siihen lisääntyvään lampunrakentajien kerhoon. – Nyt sitten kohti uusia seikkailuja. (15.9.)
Syksyn SM-putki avattu – suunnistus jälleen hauskaa
SM-pitkä Ristiinassa oli mainio kisapaketti. Ei se mitenkään maata järisyttävän neitseellinen ollut mutta suunnistuksellisesti mainio. Selvisin karsinnasta niukasti viimeisellä paikalla A-finaaliin mutta suunnistus oli teknisesti siedettävää, vain jalat olivat hitaat. Finaalissa fyysinen vire oli jo aivan toinen ja tekeminen tuntui kokonaisuudessaan miellyttävältä. Vaikka vauhti oli yhä kaukana erittäin kovista kärkimiehistä, suunnistus oli sujuvaa ja ennen kaikkea hauskaa. Vain puolen välin sormen rusautus ja lopun kantapäärakkotuskat muovailivat matkaan pieniä kauneuspilkkuja. Oma täplänsä onkin sitten kisojen ensiavun laatu. Siitä kertoo aika paljon tapaus kun punkkeja ruvettiin kaivamaan raksamiesten sivuleikkureilla.. Onneksi minulla ei ollut punkkeja ja Hannulta löytyi kassin pohjalta buranaa. – Nyt on odotuksessa SM-yö, kisa jossa on aina sijaa yllätyksille. (10.9.)
Voittoputki avattu – vain yksi yksi tavoite
Am-yöstä tuli mestaruus, tosin marginaali oli vain 15 sekuntia. Ei paketti missään nimessä täydellinen ollut mutta taas askeleen verran parempi. Kalusto hieman hajoili matkalla ja aiheutti pientä lisäsäätöä mutta aina kaikkea voi sattua. Tästä jatketaan nöyränä kohti SM-pitkää, toivottavasti unirytmi kääntyy ja jalat saavat energiatasot kohdilleen.(6.9.)
Kisaputki avattu – vain yksi suunta
Perjantai-ilta meni Padasjoella vaativan yökisan merkeissä. Onneksi nyt Ernasta saa palautella neljä viikkoa ennen ensimmäistä SM-kisan starttia. Onneksi saan pari pikkukisan starttia ennen sitä. Padasjoella ensimmäiset välit olivat henkilökohtaisesti vaikeita. Lyhyellä mutta hieman epämääräisellä kakkosvälillä haarukoin rastia huolella, liki kahdeksan minuuttia. Heikon alun jälkeen löysin tekemiseen hieman parempaa rytmiä ja sillä rytmillä yritän jatkaa huomenna Satakunnan Am-yössä Kankaanpäässä. (3.9.)
Harkkapäiväkirjaa käännelty – viikossa neljäsosa 14-vuotiaan vuosimäärästä
Lisäilin menneen mielenkiintoisen kuukauden verkkoharkkapäiväkirjaani. Ernan raporttia löytyy päiväkirjasta kohtuullisen hyvin, varsinaista kaiken kattavaa julkista raporttia en voi tällä kerralla julkaista. Edellisen kerran raporttia on syynätty kansainvälisesti siinä määrin tarkasti, että jatkon kannalta on tuloksellisempaa pitää monia juttuja vain omassa piirissä. Yksi legendaarisia toteamuksia: ”Nyt pojat, viimeistään nyt, olette kolmen suurvallan tiedustelukansioissa..” Harjoituksellisesti mennään pikku hiljaa kohti juoksua ja suunnistusta. Tämän viikon aikana olen jatkanut harjoittelua joka toisen päivän rytmillä, torstain harjoitus oli mukavan avaava. Vielä lihaksisto kuitenkin on oletetusti kipeytynyt harjoittelusta. Varsinaisia vaivoja ei kuitenkaan ole reissun jälkeen ilmennyt, mitä nyt jalkapohjissa on vielä hieman puutumista ja kovettumia. Muiden kokemista tulehduksista ja yölevottomuuksista en ole onneksi kärsinyt. Kuvaavaa oli havaita että viikossa päiväkirjaan kertyi treenimäärää yhtä paljon kuin 14-vuotiaana vuosineljänneksessä, rasitus vastasi varmaan kolmannesta. Miten sellaisesta voi oikein palautua? Seitsemänkymmentä tuntia aktiivista liikettä plus vähäinen uni ja ravinto. Plus repun ja aseen paino, plus henkinen rasitus, plus ja plus. Pitää välillä itsekin todeta että Huh, kuitenkin erittäin tyytyväinen Huh. Viikon kuluttua on sitten mielenkiintoista katsoa miten paketti toimii yösuunnistuksessa. (26.8.)
Ernassa kolmas – Jenkeille laatutason mittarina
Erna Raid 2007, rasti ruutuun. Sijoituimme ressujoukkueella kolmanneksi, Prikaatin joukkue oli kymmenes. Näillä sijoituksilla olimme kilpailun parhaat ei-paikalliset-joukkueet. Jenkkien joukkueenjohtaja totesi banketissa osuvasti: ”Olemme todenneet että oikeamman kuvan antaa oman suorituksen vertaaminen parhaaseen non-local tiimiin.” Ei siinä mitään mutta siihenkin tuntuu erikoisjoukkojen miehillä olevan matkaa.. – Lisää Erna debriefingiä ja matkakertomusta pusken ilmoille lähitulevaisuudessa, tänään päivittyy kuvapankki. Kisan aikana trippimittariin tuli lukema 200+ km mutta rajusta luvusta huolimatta oma vire kisan jälkeen on tuntunut hyvältä, ainakin huomattavasti paremmalta kuin edellisen Raidin jälkeen vuonna 2003. Väsymystilaa seuraten otan seuraavat kaksi viikkoa todella rauhassa, sitten herkistelen trilleillä elimistön kuntoon ja ilmestyn SM-kisoihin vahvempana kuin koskaan. Vi ses! (13.8.)
Viimeiset voitelut
Kävin juuri aamupalalla hotellimme terassilla. Kyllä, Petteri on käyttänyt pelisilmää, emme loju teltoissa pellolla kisaa odotellessamme. Elämässä pitää aina olla kontrastia. Vain kontrastin avulla voimme skaalata ja suhteuttaa asioita. Tietysti tämä kaikki pitää sitoa jonnekin alkupisteeseen, olkoon vaikka referenssipiste. Yhtä kaikki, täällä ne kaikki selkeytyvät. Aamupalalla vilisi Dolce & Gabbanaa, Calvin Kleinia ja muita krumeluureja, itse luotin aina muodikkaaseen valtion vihreään. – Kisan tehtävä on jo annettu. Tänä vuonna rastitehtävissäkin on kontrastia; luvassa on maastoajoa jeepillä, suunnistus partiossa rogain-tyyliin, talon valtaus, sillan räjäytys ja tietysti perinteiset tiedustelutehtävät sekä mutalammikkoesteradat. Mielenkiintoista. Vehkeet on kalibroitu, nyt lähdetään vyöryttämään. X:D (6.8.) Linkki kisan seurantaan.
Erna Raid 2007
Mikä on Erna? Miksi lähdet sinne? Tuttuja kysymyksiä, niihin sain vastata liki loputtomiin myös vuonna 2003, jolloin kävin Ernassa ensimmäisen kerran. Faktatiedot ja lähtökohdat ovat yhä samoja kuin ennenkin, kyseessä on yksi kovimmista kansainvälisistä sotilastaitokilpailuista. Tarkemmin kisaa voisi kuvata sanahirviöllä sotilastaitomultisport. Joka vuosi Suomi lähettää yleensä kaksi joukkuetta, toinen ammattiupseerien ja toinen reserviläisjoukkue. Tällä kerralla olemme matkassa jälleen Porin Prikaatin mukana reserviläisjoukkueena. Joukkueen kokoonpano on: Cpt Olli Mattila, Lt Timo Mikkola, 1st Lt Ville Niemelä, Sgt Markus Kettunen ja varamiehenä Lt Teemu Karjalainen. Joukkue on jälleen kerran mainio ja myös yhteishenki prikaatin joukkueen kanssa on saumaton. Jo nyt harjoitusten ajalta on kertynyt lukemattomia hienoja kokemuksia, puhumattakaan siitä henkisestä uudelleensyntymisestä, joka on mahdollisuus saavuttaa kisan aikana. Näen tämän henkilepona ja vastapainona suunnistukselle, Ernan jälkeen on hyvä aloittaa taas uusin kujein eteenpäin ja parissa SM-kisassa palkinto kotiin pokaten.
Viimeiset kaksi päivää vietimme Huovinrinteellä kasaillen kaikkia tavaroita ja suorittamalla hektisiä pakkaustoimenpiteitä. Voi sitä ”rallin” määrää kun kaksi partiota lähtee rauhan aikana ulkomaille täydessä tällingissä. Vaikka kisareppu on suhteellisen pieni, niin työmäärä sen täyttämisessä oikeilla tavaroilla on suunnaton. Vaikka kaikkia vehkeitä ja välineitä on tilailtu useita kuukausia etukäteen, niin silti jotain jää puuttumaan. Vaikka kaikki on mietitty perinpohjin, niin aina tapahtuu jotain yllättävää. Onneksi kuitenkin on olemassa varasuunnitelmat ja miehet ovat kunnossa. Ei haittaa vaikka järjestäjä pidentää kisan pituutta vuorokaudella kuukausi ennen kisan alkua, kengät ovat silti menosuuntaan. Sunnuntaina matkaan, maanantaina maihinnousu (startti), 5 vrk, xxx (tba) km, GSM-radiosilence, camouflaged, lauantaina maalissa, www.erna.ee(3.8.).
Kesänviettoa
Jukola tuli ja meni. Hiisirasti sijoittui lopulta palkintojen ulkopuolelle sijalle 27. Tämä oli pettymys ja syksyyn on tiimin saatava lisää iskua ja virheettömämpiä suorituksia. Oma juoksu pitkällä yöllä oli keskinkertainen ja melko varman päälle ajettu. Nyt vietän kesää Kainuun rastiviikolla suunnistellen ja katsellen huippujen kantapäitä. Kuten sen jo ennakkoon tiesin niin nyt kovan juoksun kyvyt ovat piilossa ja maastojuoksukyvystä puuttuu terävyys. Etenkin aiemmin vahvoja olleet ylämäkipätkät ovat nyt poikkeuksellisen heikkoja. Hitaus on vallannut miehen mutta se tarkoittaa vain Erna-kuntoa.. Ernasta muutama sana lisää myöhemmin, vanhoja vuoden 2003 fiiliksiä löytyy Jutut-osiosta. (5.7.)
Jukolaviikko – kisaennakko
Minulle on tullut erinäisiä pyyntöjä liittyen liki perinteiseen Jukolan ennakkoon. Raotan kuitenkin arkistoni jälleen ja tökin lukijoitani rassaamaan hieman omia ajatusmallejaan. Periaatteena tässä on hyvä muistaa, kuten myös kaikessa valmentautumisessa, että hyvää lopputulosta ei voi saada valmiiksi ja ilmaisena, korkeintaan hyviä työkaluja on tarjolla ja parhaat niistä muokataan tai tehdään itse. – Hiisirasti on valmis Jukolaan jälleen nuorekkaalla ja yllätysvalmiilla joukkueella. Kukaan ei uskalla laittaa meitä mihinkään ennakkospekulaatioihin mutta viime vuoden sijoituksen parantaminen ei ole mitenkään mahdottomuus. Oma pakettikin on menossa suunnistuksen kannalta pikku hiljaa parempaan suuntaan. Näillä mennään. Jukolaennakko (13.6.)
Kevätsprintit takana
Seinäjoella järjestettiin menneenä viikonloppuna aivan mainiot sprinttikisat. Oma sprinttailu oli samalla tasolla kuin ennenkin mutta kuitenkin näen siinä myös lupauksia paremmasta. A-finaalipaikka jäi 14 sekunnin päähän ihan kohtuullisella suorituksella, jossa olisin voinut kahdessa kohtaa edetä hieman suoraviivaisemmin / määrätietoisemmin. B-finaalissa olin Mäkisen Veskun mukana top-10 -vauhdissa mutta kolmenneksi viimeisellä rastilla tullut valuminen rinteessä maksoi liki puoli minuuttia. Nyt karistan kaupungin pölyt niskasta ja siirryn maaseudulle kaiken alkujuurille. Laskeutukoon radiohiljaisuus kunnes Jukolan maastorasti herää.. X:) (4.6.)
Sprinttiä ennen Jukolaa
Suunta on kääntynyt. Tukkoisuudet hengitysteissä alkavat olemaan voitettu tekijä. Sprinttiäkin on tullut treenattua jo pariin eri otteeseen, lisäksi erinäiset tapahtumat ovat kasvattaneet ”raivoa” kohti sunnuntain Seinäjoen rypistystä. Aikaisempina vuosina SM-sprintissä finaalipaikka on jäänyt aina haaveeksi, ja niin karvaan pienellä erolla. Tänä vuonna selkeä tavoite on A-finaalipaikka, vaikkakin on tunnustettava että kevään aikana juoksu ei ole ollut mitenkään irtonaista. Mutta taistelemaan lähden, se on varma.
Jukolaan on reilu pari viikkoa aikaa. Päätreeneinä tulevat toimimaan ensi viikon mäkilenkki, pari vauhtileikittelyä lenkkarit jalassa, Lakeuden viesti ja sitten yöllinen shakedown. Jossain vaiheessa viilaan kisasta myös ennakkopaketin entiseen malliin. Odotan mielenkiinnolla tuleeko tänäkin vuonna käymään samalla tavalla kuin viime vuonna.. Ai mitäkö tarkoitan? No, konkarit sen voivat arvata ja ennakoida annetusta informaatiosta.. X:) (1.6.)
Monttua
Viime aikoina olen havainnut selvästi montun pohjan, osaltaan siihen on vahvasti vaikuttanut kurkkukipu ja tukkoisuus. Nyt olen pitänyt liki täyslepoa menneet neljä vuorokautta ja yhä oireita tuntuu. Havahduin lopulta miettimään asioita syvällisemmin ja taisin oivaltaa kaavan miksi viime vuosina olen aina tähän aikaan sairastellut ja ollut tunnetun huono kevään kisoissa. Alan olla erittäin varma, että kyseessä on jonkinasteinen heikko siitepölyallergia. Jos perusallergialääke tehoaa niin olen pelastettu, näin ainakin nyt toivon ja uskon, alkaa nimittäin pikkuhiljaa polte kasvamaan tuonne lenkkipoluille. Jos tämä tilanne kääntyy hyväksi niin osallistun SM-erikoispitkälle, tänään jouduin jättämään Prismarastit väliin.
Viime viikon vietin jälleen Erna-treeneissä Huovinrinteen alueella. Ohjelma oli nyt pääosin sopivan tiivis ja puuhailimme kaikkea mielenkiintoista. Kisavalmistautuminen on erittäin huolellista mutta odotamme yhä muutamia laitteita saapuviksi. Jos hankinnat onnistuvat niin sitten pakettimme alkaa olemaan valmis elokuun alun koitokseen, miehet ovat jo 90:n prosentin suorituskunnossa. Kuvapankissa löytyy viikolta pari otosta.. (17.5.)
Tiomilassa 37.
Tiomila 2007 Ruotsin Eskilstunassa on kisailtu. Hiisirastin viesti päätyi tasaisen tallaamisen jälkeen sijalle 37. Oma suoritus pitkällä yöllä oli turhan pitkä, mikä oli seurausta pikkuharmeista. Jostain syystä vasen nilkka alkoi vihoittelemaan vaikka en mielestäni sitä mitenkään nyrjäyttänyt paikoin erittäin kivikkoisesta maapohjasta huolimatta. Tarkemmin sanottuna nilkka tuntui vauhdissa kummallisen väljältä ja vähän väliä se jäi pieneen lukkotilaan, mikä tuotti kovaa tuskaa. Itse kisan jälkeen jalka ei tuntunut kipeältä kuten perinteisen nyrjähtämisen jälkeen mutta nyt parin tunnin aamulepäilyn jälkeen jalassa on arkuutta. Hieman huolestuttaa miten käy tulevien kisojen, mutta pitää katsoa päivä kerrallaan ja konsultoida asiantuntijoita.
Suunnistuksellisesti oma peli ei ollut ihan niin huonoa kuin aikaero (13min) kärkeen antaa olettaa. Suurin virhe tuli tehtyä jo ennen kisaa, kun liki nappiin osunut veikkaus pitkästä välistä ei ollut saanut riittävää spekulaatiota reitinvalinnan suhteen. Otin kisassa valinnan josta olimme sopineet, mutta tämä paljastuikin ratkaisevasti huonommaksi ja menetin minuuttien lisäksi hyvän matkaseurueen. Prkl. [Kartta]
![[Kartta]](../../2010/kuvat/Tiomila_2007_DLN.gif){kind=link}
Tiomilassa ollessa tuppaa välillä hymyilyttämään kun väkisinkin kisan järjestelyjä vertaa suureen ja kauniiseen Jukolan Viestiin. Tiedän, näin ei saisi tehdä, Jukolaa ja Tiomilaa ei käytännössä kannata edes vertailla. Tiomila tunnutaan järjestettävän vuodesta toiseen samalla konseptilla, jossa vasemman käden roolia ei voi vähätellä. Mikkihiirihajonnat, tulospalvelun ongelmat, leimaussotkut, kartta- < maastovalinnat aiheuttivat jälleen paljon harmaita hiuksia. En tiedä kuinka monesti tulospalvelujärjestelmä resetoitiin mutta siitä lienee käyty ilmeisen monta tulista keskustelua sen kuuluisan kopin nurkalla. Netissä kuitenkin näyttäisi olevan kattava otanta, joten siitä ei enempää. Naseva lopetus tähän on tositarina kisaa edeltävältä perjantailta kun kisakeskuksen rakennustyö oli aivan puolitekijöissään. Rehellinen harjoituskartan ostoyritysreissuni suuntautui kolkuttelemaan kisan infokopin ovelle, joka oli erittäin kutsuvasti auki. Kolkutteluun ei kuitenkaan tullut mitään vastausta, sillä järjestäjillä tuntui olevan paljon muutakin tärkeämpää puuhaa, kuin vartioida etukulmassa lojuvia kisan virallisia palautuskarttoja. Olivat ne kartat toki pahvilaatikoissa, mutta joku vääräleukaisempi olisi saattanut helposti napata yhden paketin kainaloonsa ilman agentin taitoja. Aikamoista. (29.4.07)
Fiilispohjalla
Mennyt viikko painottui vahvasti harrastuksen pariin, siksi voisi tuota Erna-projektia kutsua. Viikko sähäkkää ja särmää sotilaspuuhastelua erilaisten ammuntojen ja tehtävärastien treenien parissa ei ollut suunnistusviikonloppuun parasta mahdollista valmistautumista. Lähtökohtaisesti PM-katsastusviikonloppu ei ollut päälimmäisenä mielessä, varsinkin kun en saanut sunnuntain keskimatkalle eliitin lähtölupaa. Lauantainen normaalimatka Ankkurirasteilla oli miehekäs setti. Rata oli mainio ja keli jyvät akanoista erotteleva. Oma suunnistukseni lähti hyvin käyntiin ja sain Öysteinin kahdella minuutilla kiinni jo ennen kolmosrastia. Vedin hyvällä otteella läpi vaikeiden rinnerastien mutta matkan edetessä alkoi oma vire hiipumaan poikkeuksellisen paljon. Takaa tuli Saari ja nappasi Öysteinin mukaansa. Itse vaivuin hämärän rajamaille ja tein loppumatkasta kaksi isoa virhettä vain siksi kun en jaksanut vilkuilla karttaan. Sunnuntaina otin neuvoista vaarin ja jätin kisan juoksematta, lepo on joskus tarpeen. Tiomilassa on haasteita luvassa ja sen jälkeen kaksi kisaa nousee esiin kirkkaimpina mieleen, FinnSpring ja SM-erikoispitkä. Kevään ensimmäinen kunnon askel on otettava niin, että rankisija hilautuu 50 parhaan joukkoon ja katsastuspaikat aukeavat varmuudella. (23.4.07)
Kevätleiriltä kotiin
Kevätleiri Norjan Sarpsborgissa on takana ja voisin sanoa että jopa onnistuneesti. Leirin alla poistetut viisaudenhampaat ja tarkemmin niiden jättämät kolot toipuivat hyvin. Harjoittelu oli järkevää ja elimistö oli koko ajan mukavan vastaanottavassa tilassa. HPK-sivulta löytyy leirin lukuja sekä kuvaajia. Päälimmäisenä mieleen jäi kolme kovaa treeniä, joista kaksi oli peräkkäisinä päivinä. Ensin lauantaina illalla kävimme testaamassa Haldenin, PR:n ja Parman miesten yövireen ja sunnuntaina aamupäivällä juoksimme oman leirikisamme. Lauantainen yötreenikisa Haldenissa sujui hyvin, vaikkakin yhteislähdössä oli kolme parempaa miestä. Ratkaisu tapahtui pitkällä välillä kun valitsin lopulta selvästi heikomman suoran reitinvalinnan. Positiivista oli kuitenkin kehon hyvä vauhtitoleranssi.
Haldenin keikan jälkeisenä aamuna seurasi leirikisa hieman normaalia lyhyempien yöunien jälkeen. Ulkomaalaisvahvistuksemme osallistuivat kisaan ”vereksinä” ilman yörallin rasituksia. Onnistuin kuitenkin jälleen tehden vain yhden rastilta lähdön suuntavirheen ja sain hyviä päänahkoja. Hieman lisää materiaalia tästä löytyy HPK-sivun karttapallukoista. Tästä jatketaan valoisin mielin kohti kauden ensimmäisiä oikeita kilpailuja. Avausviikonlopussa on listalla tuttu Kevätyönviesti ja Raseborgin kansallinen. Tiiviissä ohjelmassa on ensi viikolla kertausharjoitus Säkylässä lutin natsoja kiillotellen ja PM-katsastuksiin herkistellen. X:)(13.4.)
”Pitkin hampain”
Toivon että teoriani kevätvireen löytymisestä totaalilevon jälkeen toimii. Maanantaina kävin läpi operaatio viisaudenhampaan, jossa otettiin kaksi hammasta pois. Operaatio sinänsä sujui hyvin, mitä nyt toiseen hampaaseen puudutus ei ollut ihan ehtinyt täysin vaikuttaa ja toisen mukana tuli kai pieni pala leukaluutakin. Treenitouhut piti jättää vähemmälle muutamaksi päiväksi ja kolme päivää pidin aivan totaalilepoa. Torstaina en kestänyt enää vaan ulos oli pakko päästä. Kahdenkymmen minuutin verryttelyjuoksu oli kuin kahden tunnin via dolorosa, jaloissa oli sellainen olo kuin en olisi koskaan elämässäni treenannut. No, pakko tämäkin operaatio oli tehdä ja parempi nyt kuin toukokuussa, totesin. Perjantaina juoksutuntuma tuntui jo siedettävämmältä ja uskon että Norjan leirille löytyy hyvä vire, ainakin parempi kuin viime kevätleirille ja sekin on jo jotain. (31.3.)
Aurinko paistaa ja päivä pitenee, kevätleirin alkuun on aikaa neljä viikkoa. Tulevat kolme viikkoa keskityn aiempaa määrätietoisemmin kovaan juoksuharjoitteluun monipuolisuutta kuitenkaan liikaa unohtamatta. Tänä vuonna yhtenä isona tavoitteena on olla hyvässä vireessä jo kevään kisoissa. Aiempina vuosina tuo vire on aina painottunut syksyyn, jos on sattunut painottumaan. Nyt perinteiseen kaavaan on tarkoitus saada pientä muutosta, mikä tarkoittaa myös muutosta kevätleirin sisältöön. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnistan pääosin vain kerran päivässä, mikä riittää teknisen suoritusosaamisen vakioimiseen. Välttelen tällä menetelmällä liian isoa shokkia elimistölle, mikä helposti syntyy kun aloittaa maastoharjoittelun liian kovalla ryminällä. Tämä pätee myös kaikkeen muuhun harjoitteluun ja vastaavanlaisia juttuja olen kokeillut jo muutamilla hiihtoleireillä. Kevätleirin päättymisestä ei ole kuin kivenheitto katsastuksiin ja sekin fakta korostaa kevätleirin entistä huolellisempaa suunnittelua.
Pari viikkoa sitten toisen jalan takareiteen tuli hieman ylimääräistä kipua ja jäykkyyttä loikkaharjoituksen jälkeen. Tämä vaiva on nyt voitettu huolellisella lihashuollolla ja se pitää muistaa jatkossa entistä paremmin, etenkin kun juoksumäärä on koko ajan kasvussa. Pieniä vaivoja ei voi tässä vaiheessa ohittaa olankohautuksella ja tyhmyyksiä pitää välttää. Säkylän leirilla kokeilin vesijuoksua ja se todella oli kokeilu siitä fiksummasta päästä. Hiihtoakaan en aivan vielä unohda mutta korkeintaa kaksi hiihtolenkkiä viikossa saa riittää. Nautitaan keväthangista! (6.3.)
Kuvapankissa on taas vaihteeksi jokunen uusi otos. Treeni jatkuu tuttuun tapaan, tarkasti ja tunteella. (20.2.)
Hämeen aluevalmennuksen ensimmäinen varsinainen treenipäivä on takana. Paketti oli erinomaisen toimiva ja omat fiilikset ovat aiheen tiimoilta hyvät. Aamulla oli halliharjoitus, päivällä luentosetti ja illansuussa kova juoksutreeni lumiuralla, siinä karkeasti kuvio. Tämä oli hyvää jatkumoa hyvässä käynnissä olevaan uuteen treenijaksoon, joka nostaa kissaa pikku hiljaa pöydälle. Pohjat on muurattu maltilla ja nyt lähdetään viilaamaan sopivia kisakierroksia koneeseen. (3.2.)
Ensi viikolla on luvassa KeparDIn hiihtoleiri Levillä. Tuttuihin maisemiin on mukava matkata mättämään, toivottavasti mättämään hyvää treeniä. Viime päivinä flunssa on kutkutellut kurkkukivun muodossa ja sitä on lääkitty ahkerasti, vielä on vuorokausi aikaa palautua pelikuntoon. Toivo on kova.(12.1.)
Noniin, nyt on ilmoilla sitten isompi päivitys. Uutta on konepellin alla paljon ja näkyvimmät muutokset ovat Google Maps API:n tarjoamat kartat sivun oikeassa reunassa. HPK sivulla kartta sisältää myös omaa valikoitua FRWD-dataa. Infokuplakartassa kuplat ovat klikattavia ja kevään mittaan kuplien määrä lisääntyy kun päivittelen lisää oleellisia paikkoja kartalle. Muutamia viilauksia sivusto vielä vaatii ja teen niitä pikku hiljaa. Isommista bugeista voi ilmoitella sähköpostilla jos sen kokee aiheelliseksi, yhteystiedot löytyvät henkilökuvan alaosasta. (8.1.)
Talvi tuli ja meni, toivottavasti eteläänkin tulee vielä hiihtokelit. Tulevana talvena on nimittäin tarkoitus hiihtää entistä enemmän, kun tuli ostettua jälleen uudet suksetkin.. Pikku hiljaa uuden harjoituskauden treenipohjan luonti on aloitettu, vajaan viikon kuluttua Levin hiihtoleirillä on tarkoitus päästä sitten itse asiaan. (27.11.)