timomikkola.com

videot, webbi, visuaalit

Pitkä yö Jylhänperällä

Julkaistu | 17.06.2008 | Kommentit pois päältä artikkelissa Pitkä yö Jylhänperällä

Kartat:

Osa 1 Osa 2 Osa 3

Viestimme lähti mainiosti käyntiin Romanin ja Johanneksen toimesta.Olin verrytellyt huolella ja lataus osuudelle lähtiessä oli hyvä. Jalat tosin tuntuivat koko ajan hieman jäykiltä ja siksi tein korostetusti avaavia liikkeitä. Sain kartan käteeni sijalla 11 ja 1:41 kärkeä jäljessä. Kärjessä vaihtoi Kalevan Rastin kakkonen, siitä minuutin päässä Delta, Lynx ja nippu muita pohjoismaalaisia joukkueita. Aloitin suunnitelmallisesti 98% tehoilla, jotta lopussa löytyisi vielä polttoainetta jälkipolttimelle. Ensimmäinen ojanotko kylvetti minut jo yli napaa myöden, kuten niin ilmeisesti monen muunkin. Ykkösväli meni sujuvasti ja vaivatta uria hyödyntäen. Kakkosvälille otin epäröimättä vasemmalta reilun tie- ja polkukierron ja säästin voimia jatkoon. Yritin laittaa juoksuun lisää painetta ja kuitenkin nauttia samalla tunnelmasta, joka leijui peltoaukean laidalla. Loivassa alamäessä vilkaisin nopeasti tarkemmin loppurataa, mutta keskityin nopeasti takaisin rastiväli kerrallaan -teemaan. Poimin kakkosen sujuvasti ja samalla tahdilla myös lyhyen välin kolmosen tv-rastille. Tähän asti olin juossut koko ajan yksin.

TV-rastin jälkeen (123) en toteuttanut aivan optimaalisinta tiputusta metsätielle ja pöläytin sadevesiä kuusikosta silmilleni. Tielle päästyäni kylkeen rymisti Haldenin Hämälistö ja pari muuta joukkuetta. Otin kulauksen Powerbaria ja jatkoin oikealle mäkien väliin muiden noustessa vasempaan. Jostain syystä rytmitykseni ei tässä kohdassa toiminut riittävän valppaasti enkä ottanut riittävästi karttakontakteja. En ymmärtänyt lähestymistäni rastin 41 eteläpuolelta riittävän hyvin. En nähnyt peitteisessä kohdassa kaikki haluamiani varmistuselementtejä ja suuntakin tuntui epämääräiseltä. Koukkaus suonotkoon palautti navigointikykyni ja nöyränä kaarsin takaisin ja rastille. Parin minuutin koukku oli kuitenkin tosiasia ja saatoin vain keskittyä skarpimpaan suunnistukseen. (TV-rastille mennessä olin noussut hyvällä alulla jo neljä sijaa kahdeksanneksi. Pummi kuitenkin jarrutti nousun eteenpäin mutta toisaalta myös ratkaisi paikan letkasta osuuden putkipätkällä.)

Seuraavan välin rastille 52 juoksin huolellisesti ja tarkasti rastinottoon keskittyen. Vaikea rastinotto sujui hyvin ja jatkoin vauhdilla kohti seuraavaa. Alhaalla notkelmassa juostessani oikealta lähestyi letka, jossa näkyi sen verran kirkkaita ja vauhdikkaita valoja, että totesin saavani pian seuraa. Otin rastin 133 kuitenkin omassa yksinäisyydessäni mutta välittömästi tämän jälkeen juomarastilla olikin iso letka koossa. Kulautin taas hörpyn urheilujuomaa ja laputtelin lyhyen välin seuraavalle rastille. Tajusin että nyt on alkamassa kolmannen osuuden putkipätkä ja liityin mukaan rivakasti rastilta lähtevään kokoonpanoon. Pidempää rastiväliä lähdettiin etenemään suhteellisen suoraviivaisesti ja luonnollisesti kaikki risukot keräillen. Räpellyksien jälkeen pääsimme lopulta valkoiselle ja lähestymään rastinottoa. Aloin kuitenkin katselemaan tarkemmin ympärilleni mitä miehiä siinä oikein matkustaa. Veturina Haldenin Axelsson, Wing OK:n ÖK Österbö, Lindingön Emil Lauri, Vaajakosken T Joensuu, Angelniemen J Suna ja Lynxin A Parjanne. Päätin poikkeuksellisesti aloittaa vuoropuhelun toteamalla ettei tämmöisestä tökkimisestä tulisi yhtään mitään. Totesin ettei minun jaloillani nyt tehtäisi vetohommia mutta teräviä huomioita pystyn kyllä tekemään – meno ei nimittäin ollut riittävän sujuvaa.

Puheeni tehosi ja kohta Joensuu teki hieman omia ratkaisujaan ja taisi Parjannekin käydä vetämässä hommaa parempaan suuntaan. Minä tutkailin tilannetta taustalla ja katselin kuinka kukin hermoili tyylillään. Axelsson oli kuin tonttulakkimies kuusivarkaissa, Österbö vaaputteli siihen malliin että tippuu kohta johonkin kivenkoloon, Lauri sinkoili tiepätkällä niin että energiavaje oli taattu ja Suna totesi että vauhti kyllä riittää hänelle. Minä pelkäsin koko ajan että kärki karkaa kauemmas ja kauemmas. Rastia 142 lähestyessä letka hieman näytti liiraavan sivuun ja suoristin omaan menoa hieman mutta leimauksessa olimme kaikki silti nipussa. Suna tiedusteli rastimiehiltä aikaeroja ja saikin ilmeisesti jonkinlaista informaatiota, jota en itse kuitenkaan kuullut. Seuraavalla välillä kohti rastia 87 vastaamme tulee osuudelle kärjessä lähtenyt KR:n Pukema, hän lienee käyttänyt kiertävää tievalintaa. Kiertelemme pientä mäkeä oikealta ja tien ylityksen jälkeen Axelsson yrittää yksinään hieman enemmän oikealta ojan reunaa seuraillen. Parjanteella olisi menohaluja mutta Suna huutelee että älä sinä ainakaan mene vetämään, tiedä sitten mikä siinä oli taustalla.

Seuraavat rastivälit menevät vauhdilla jälleen uria polkien. Nappaan juomarastilla kiireesti mukillisen vettä ja jään letkan hännille kun lähestymme aukon tv-rastia. Letka on pitkä ja kohta alkanee hajonta. Lähtösuuntani rastilta 126 onkin pielessä, lähdin liian hätäisesti Joensuun selän perässä mutta onneksi tajusin tilanteen hyvin nopeasti ja selvisin siitä pienellä kaarroksella. Mutaiset urastot tulivat alle ja yritin kiristää nyt yksin juostessani hieman vauhtia. Onnistuin kiristämisessä jotenkin mutta 152:lle mennessä Lauri kenkii ohitseni kohti 185:n mäkeä. Suunnistukseni oli yksin juostessa hyvässä gripissä mutta haasteina oli jatkuvasti urilla lisääntyvät edellisien osuuksien juoksijat. 152:lta lähtiessä hyppäsin ensin alas niin isolta jyrkänteeltä että itseäkin hirvitti ja seuraavassa tiheikössä oli kauhea pappaletka tulppana. Kohta ristiin pölähti myös Vehkalahden Weckman ja jatkoin siitä hämääntymättä vauhdilla omalle hajonnalleni.

Rastin 69 jälkeisessä ojanylityksessä ponnistavassa pohkeessa kiristi ensimmäisen kerran. Ohitettavia riitti ja tuntui että kompuroin jo joka toisessa mättäässä. Väsyneenä suunnistus kuitenkin sujui ja yritin koko ajan prässätä menoon meininkiä vaikka kaikkialla en löytänytkään optimaalisimpia etenemisuria. Rastilla 74 näin jälleen toiselta hajonnalta saapuvan Joensuun selän iskin tuntumalla eteenpäin. Seuraavat hajonnat menivät ilman vaikeuksia Joensuu horisontissa omalla hajonnallaan vilkkuen. Toiseksi viimeisen rastin lähestyminen sujui tyhjän alueen yli hyvin, mutta pohkeissa krampit lisääntyivät märkien ojanotkojen rypeämisen myötä. Rastilla 79 kuulin kuulutuksesta tilanteen olevankin suosiollisempi kuin oletin ja yritin puristaa kaiken mahdollisen peliin. Loppu ei kuitenkaan ollut kaunista menoa, sillä toinen pohje olis saavuttanut jo täyden kramppitilansa. Selvisin vaihtopuomille kuitenkin aivan Joensuun tuntumassa ja olimme yhä taistelussa mukana. Huh mikä helpotus: Suoritus ei ollut täydellinen mutta tähän tilanteeseen riittävän hyvä.

(Nähdessäni Laurin hajonnan alkamisen jälkeen hän olikin kiirehtimässä pummaamaan, meillä olikin siinä vaiheessa sama hajonta. Hän pelasi itsensä tässä ulos ja saapui vaihtoon minun jälkeen. Myös Sunan tossuissa painoi siinä määrin että hän jäi letkassa olleista vaihdossa taakseni. Parjanne kengitteli lopun hyvin energisesti ja nousi vaihtoon mennessä toiseksi ja aivan Deltan iholle. Weckman teki osuudella loistavan juoksun ja nousi ennen kaikkea vauhdikkaan loppuvetonsa ansiosta. Mielenkiintoisia asioita noista pelkistä väliajoista saa irti.)

Timpe 17.6.2008

Kommentit

Kommentointi ei ole käytössä.