ArkistoSuunnistus

Kisaennakko, Tiomila 2008

Kevään ensimmäinen tosikoitos seuratasolla on jälleen käsillä. Koirat haukkuvat ja rattaat rutisevat kun eskadroonat valuvat kohti Roserbergin linnapihaa. Toisaalla kalistellaan sapeleita niin että hampaissa vihloo. Jotkut taas ovat hiirenhiljaa yrittäen pitää iskukykynsä piilossa. Juoksujärjestyksien spekulaatiot sinkoilevat sinne sun tänne ja kaikki tuntuvat olevan kuin jäniksen selässä. ”Tiomilan yössä pojista tehdään miehiä”, kuuluu vanha sotahuuto. ”Tänä vuonna maasto on niin helppo ja niin vauhdikas”, kuuluu vastaväite. Hullunmylly on valloillaan ja tässä astuu peliin kokemuksen merkitys. 1) Joka osuudelle riittää tekijämiehiä, sinusta riippumatta. Mutta sinusta riippuu, kuinha hyvin sinun joukkueesi pärjää, vain ja ensisijaisesti vain sinusta itsestäsi. 2) Olkoon maasto ja rata kuinka helppo, niin silti siellä pummataan. Kun yö laskeutuu, niin sinäkin pummaat mutta voit itse vaikuttaa siihen, mitataanko pummit keittiön kellolla vaiko jollain hienojakoisemmalla vehkeellä. 3) Kun ensimmäiset kaksi kohtaa on sisäistetty, voi järkeillä hienomotorisempia asioita ja homma toimii, det är säkert!

Suoraviivaisesti

Perinteinen avausosuuksien avausväli on jälleen ruodittavana. Ruodittava on tosin tässä tapauksessa melkoisen kosmeettista, sillä tähän vaihtoehtoon on helppo tehdä oikeansuuntaisia johtopäätöksiä – Suoraviivaisuus on valttia. Maasto on pääosin melko avointa ja hyväpohjaista edetä. Tässä tapauksessa oikean kautta voi harkita isojen polkujen ja teiden käyttämistä alkumatkalla. Aivan viivasuorallakaan valinnalla ei varmasti paljoa häviä kun aidan reunaankin on helppo ampua mutta silti lähtisin tässä alkuun oikealta. Periaatteessa tähän saisi hajontarastin siten, että kierto vasemman puolen polkujen kautta voisi tulla kysymykseen mutta veikkaan silti hajontarastien sijaitsevan hieman esimerkkirastia pohjoisempana.

Haastavampaa

Mitä maasto sitten maastotyyppinä tällä kerralla tarjoaa? Pääosin avonaista ja hyväkulkuista maastoa, suhteellisen selkeälukuista mutta paikoin pienipiirteistä rinnettä. Vähän tiheiköitä ja paljon sitä perinteistä kulturmarkkia. Mutta, myös paikoin runsaasti kivikkoista maastopohjaa. Luonnollisesti nuo kivikkoisemmat alueet ovat keskittyneet rinteisiin ja tämä pitää huomioida reitinvalinnallisissa päätöksissä. Polkuja tulee riittämään melkein riesaksi asti ja pitää muistaa että vaikeita rastivälejä on olemassa vaikka matkalla ylitettäisiin useampiakin polkuja. Suunnistusteknisellä tasolla kisa tulee olemaan melko perinteistä ruotsalaissuunnistusta, sillä lisämausteella varustettuna, mitä spekuloin avauskappaleessa. Mikä on toiminut ennenkin, toimii nytkin. Toinen pieni karttapala on rinneosasta, jossa pitää hieman pohtia varmempia toimintamalleja ja se jääkin kotitehtäväksi.. Mitä teen kun pusken tiheikköön? Mitä odotan? Miten hahmotan rinteen käyrävälillä 2,5m? Jne. – Ajatusmylly on homman ydin, lycka till!

Timpe 23.4.2008