Jukola tuloo, mutta kuka tuloo kärjes? Tämän vuoden kovimman suunnistusfestarin areena sijaitsee Lapuan Simpsiönvuoren juurella. Paikallisille Simpsiö on hyvinkin tuttua ja kokeneempi kaarti on juossut maastossa Jukolaa vuonna 1979 ja Fin-5:kin on alueella juostu 1994. Itse en ole kyseisissä tapahtumissa ollut pelipaikalla mutta se ei menoa estä. Yritän vain suhtautua maastoon ja sen vaatimuksiin riittävällä nöyryydellä. Tiedän että moni aliarvioi Simpsiön vaativuuden ja itse en halua kuulua siihen porukkaan. Tiedustelutietoni antavat olettaa, että suunnistuksen pitää olla gripissä jos aikoo juosta ihanneaikoihin..
Oheisessa kuvassa on perinteinen avausosuuksien ensimmäisen välin spekulaatio ja mielikuvaharjoitus. Jukolan tyyliin on yleensä kuulunut pitkä ykkösväli, mikä juontaa juurensa suuresta yhteislähdöstä ja porukan hajoittamisesta. Uskon vahvasti, että tänä vuonna vaativimmat rastivälit toistavat vanhaa mutta erittäin nerokasta teemaa: Rastivälillä annetaan eväät kovaan vauhdinpitoon tai pistetään fyysisesti kone tiukille ja sitten lätkäistään rasti todella vaikeaan paikkaan näennäisesti helpon välin päätteeksi. Edellä mainittu teema toteutuu kaavailemassani välissä.
Tällä avausvälillä on useita vaihtoehtoja ja piirtämäni rastin ympäristöön on helppo sijoittaa sellaiset hajontarastit, että eri reitinvalintavaihtoehdot tulevat houkutteleviksi. Hieman alemmaksi sijoitettu rasti puoltaa isoa tiekiertoa oikealta laskettelurinteen juurelta ja tuo mukanaan ehkä hivenen helpomman rastinoton. Suoraan menevillä reitinvalinnoilla rastinotto alarinteeseen tulee olemaan siellä vaikeimmasta päästä. Itse reitinvalinta riippuu monesta eri funktiosta (tilanne ja sijoittuminen muihin nähden, omat ominaisuudet jne.) mutta itse käyttäisin tällä välillä hyväkseni mastolle vievää tietä hieman kulmia oikoen ja maston vasemmalta kiertäen. Jos maston kiertäisi oikealta puolelta, niin tämän rastin ottaminen olisi yhä vaikeampaa.
Sitten se kuuma peruna eli rastinotto. Back 2 basics ja keep it simple, sanoisin kliseitä lainaten. Mieti oleelliset asiat ja kohteet, mieti mitkä asiat erottuvat juuri tässä maastossa. Hahmota navigoinnillesi karkeat raamit, tekniikkasi voi käyttää tässä suuntaavia asioita kuten kuvionrajat (peilaukset kenties), rinnekulma ja sen muutokset sekä muista myös masto. Tälle rastille käyttäisin seuraavanlaista ajatuspolkua irtautuessani rastinottoon: Pitkulainen lokaali huippu – ohjaa suoraan oikealle nenänälle (ja vasen käsi notkossa, joka ohjaa aivan rastin viereen..) – (rinne: jyrkempi-loivempi-jyrkempi) – iso poimu ja vasemmalle kannukselle kallio peilaten ja lippu halkaisten.
Mitä tästä jäi sitten käteen? Toivon että nyt olisi hieman selkeämpi kuva kisan vaatimasta rytmityksestä suunnistustekniikan kannalta. Välillä maalaillaan sillä karkeammalla pensselillä, välillä rastinottoon joutuu käyttämään todella käsijarrua ja ottamaan vaikeimmilla alueilla point2point -tekniikkaa. Rytmitys on siis jälleen kova sana. Ja sitten muistaa sen oleellisen hahmottamisen, ajattelu pitää hoitaa itse. Laakeiden alueen sorvaaminen jääköön kotitehtäväksi muistaen että lehti on puussa.. Ei muuta kuin tsemppiä ja nautinnollisia suunnistushetkiä Jukolaan!
Timpe, 13.6.2007