Jukola 2006, Salo
Latautunut?
Kello käy melkein iltakahdeksaa enkä pysty enää jatkamaan päiväuniani. Kaiken pitäisi olla hyvin mutta silti tuntuu jotenkin haluttomalta. Nyt suunnistuksen pitäisi maistua, onhan Jukolan starttiin enää vain kolmisen tuntia. Nilkkakin arveluttaa hieman. Sen nyrjähtämisestä on reilu viikko mutta teipeistä huolimatta se tuntuu maastossa juostessa. Uskon siihen ettei mäkien runttauksessa tarvita aivan täydellistä pohjetyöntöä ja mieleni tyyntyy hieman. Pikkuhiljaa taistelutahtonikin alkaa nousemaan kun pääsen rytmini mukaiselle iltapäiväkahville muiden pariin. Teen vielä lyhyen kävelylenkin majoituksen takametsässä ja ilta alkaa jo tuoksumaan nenään. Paketti taitaa sittenkin olla kasassa.
Verryttelyä
Saavun kisakeskukseen hyvissä ajoin katsomaan viestin lähdön. Ensimmäisen osuuden aikana on hyvä seurata kisan alkua screeniltä ja vaihtaa muutama sana V-P:n ja siskojen kanssa. Aloittajamme Marek on takuuvarmasti mukana taistelussa ja pistän parin minuutin taipumisen tässä vaiheessa mielessäni hajonnan piikkiin. Vaihdon koittaessa siirryn seurateltalle kiristämään nastareita ja aloittelemaan huolellista verryttelyä. Verryttelyssä juoksu tuntuu normaalilta mutta eniten minua yllättää nilkan toimivuus. Mieli kohenee entisestään kun Jussi kelaa toisella osuudella kärkeä kiinni.
Matkaan
Jussi saapuu seitsemäntenä ja näköetäisyydellä eteen lähtee KR:n Tölkkö, Delta 2:n Loukkis, Södertälje, Halden 2 ja Tisaren. Samaan aikaan kanssani starttaa myös Nouskin Iivo Kotamäki. Katson ensimmäisessä nousussa K-pisteelle rauhassa radan yleissilmäyksen, sen profiili näyttää odotetun haastavalta. Alkumatkan pikkupolulla on ilmassa kevyt pikkupöly ja yritän päästä juoksurytmiin kiinni. Iivo päästelee kohta reippaasti ohi ja kurvaa onnistuneesti niitylle kun osa edellämenevistä kaartaa aivan kielletyn alueen reunaan. Vauhti tasaantuu sopivaksi ja valmistaudun vaativaan rastinottoon. Pidän itseni tiukasti suunnassa ja kartalla rinnettä noustessamme. Rastinotto sujuu hallitusti Iivon kanssa ja syöksyn ensimmäisenä alamäkeen. Hörppään kuvausrastin jälkeisellä juomapaikalla mukillisen vettä ja Iivo jatkaa eteen pysähtymättä. Kolmoselle noustessa rinne tahtoo vetävän vasemmalle ja totean pienen korjauksen olevan paikallaan. Rastilippu tuntuu olevan kivestä yllättävän kaukana mutta tupsahtaa sopivasti matkalle kuitenkin.
Neloselle mennessä porukkaa alkaa kasaantumaan. Jossakin edessä vilahtaa Tölkön paita ja rastinottossa alkaa takaapäin kuulumaan Loukkiksen jupinaa. Vitosen rastinotossa porukka hieman venkoilee ja jarrutan myös jyrkän alamäkipenkan reunalla, liian aikaisin. Tajuan heti että rasti on alempana kun samassa Lapuan Saari jyrää määrätietoisesti takaa ohi ja suoriksi lipulle. Vauhti kasvaa hetkellisesti ja Loukkis älähtää takaa jotakin. Ääni vaikuttaa jotenkin oudolta ja teen miehen tunnistuksesta varmistusvilkaisun taakse. Onhan se Elvis, liekö kuitenkin äänenmurros taikka jotain. Seiskalle mennessä mäen ylityksessä letka hieman venyy ja alamäkirullauksessa varon vielä hieman nilkkaa. Polulla letka kuitenkin on jälleen yhdessä rypäleessä kun kärkimiehet suuntaavat alamäessä rypistynyttä karttaa. Leimaus menee sopuisasti mutta rastilta lähdön kivikkoalamäessä hitaampia juoksijoita on edessä haitaksi asti. Tiheikössä uralla esteitä on lisää ja letkan kärki pääsee hieman irti. Pienen nenän ylityksen jälkeen takamiehet erkanevat ja navigoin huolella kumpareita katsellen rastinottoon. Haldenin kakkosen Andreas Johansson kirmaa jostain myös rastinottoon ja tiputtelemme sujuvasti pistekumpareelle. Otan itse leiman mutta Johansson levittää karttansa. Siinä vaiheessa en uhrannut ajatuksia siihen oliko tuo ykkös- vai kakkostiimi, totean vain että jätänpä Haldenin pummaamaan.
Suuntailen napakasti pienten harjanteiden yli kohti ysiä. Oikealla puolella kuusikko rytisee ja skarppaan entistä enemmän. Uhkaajia ei kuitenkaan näy ja poimin vauhdilla ysin pikkujyrkänteen. (Rytistelijät taisivat olla traccimiehet Tölkkö ja Noponen testaamassa signaalin häiriökykyä..) Rastipukilta noustessa Pyrinnön Saarinen hyppää eri hajonnalta tullen kirjaimellisesti selkään mutta tämän takia niitä pöllejäkin on viskottu. Otan oman kivirastin huolella ja Saarinen jatkaa vauhdilla omalle rastilleen luullen että jään pummaamaan. Hyökkään ahnaasti yksin kohti yhtätoista. Rasti paljastuu online-rastiksi ja luulen kuulevani numeroni sanottavan väärin. Niin tai näin matka jatkukoon. Jumppaan hieman pidemmän välin alkuun pienen nenän yli hitaampia kavereita väistellen. Tiheikköalamäessä suunta ei käänny aivan riittävästi mutta korjaan suolla kohti mäkien välikköä. Jyrkänteen reunaan tökätessä tulee Ruuhialan selkä vastaan. Morjestan Mikaa ja tekisi mieli jäädä vaihtamaan enemmänkin kuulumisia mutta päätän jatkaa matkaa. Kuivat kuusenoksat rytisevät korvissa ja huikkaan vielä mitä se Mika siellä joikaa. Vastauksena kajahtaa kovempaa vain että Nauti! Mieleen hiipii ajatus että siellä ei taida olla montaakaan kaveria enää edellä karussa joten pitäähän tästä muistaa nauttiakin.
Kärjessä
Väli kolmelletoista menee rinteissä aivan vahvasti, viimeisessä ylämäessä lamppu tupsahtaa vain takaraivolle ja otan rastin lamppua paremmin asetellen. Näreikössä kuuluu naisselostajan kailotus että Hiisirasti leimaa kärjessä. Tieto on mukava kuulla ja matka jatkuu napakasti eteenpäin. Vaikeahko lyhyen välin rastinotto sujuu hyvin, samoin seuraava väli kohti juomapaikkaa. Kulautan jälleen tv-rastilla pienen hörpyn vettä kurkkuun. Vilkaisen leimauksen jälkeen vielä pikaisesti loppuradan profiilia. Matka jatkuu vauhdilla mutta tiheikössä alkavassa rinteessä hitaampia menijöitä on edessä aivan liikaa. Joku toteaa ääneen mahtaakohan tuossa mennä kärki. Totean että menee ja samassa alkaa palvontariitti; miehet hyppäävät uralta sivuun ja huutoketju saa alkunsa: ”Kärki tuleee!” Hämmennyn tilanteesta hieman ja se koituu kohtalokseni. Ajatus katkeaa ja rastinotto jää huolimattomaksi. Suhautan mäkien välistä liian suoraan alas rinteeseen ja kuikuilen väärää lippua. Seisoskelen ja zoomaan taustalla näkyvää peltoa. Korjaan vasemmalle mutta en saa rinteestä otetta enkä rastista havaintoa. Seisoskelen pitkään rastin vasemmalla puolella ihmetellen muotoja. Lopulta tajuan tulleeni liian alas ja sivuun sen sijaan että olisinkin rastitason yläpuolella. Ajatus palaa ja ymmärrän oikein rastille.
Rauhoitan mieltäni ja tsemppaan eteenpäin uskomalla siihen ettei katastrofia syntynyt vielä vaikka tuossa useampi minuutti menikin. Juoksen seuraavalle välille toiseksi nopeimman noteerauksen hyvillä ennakoilla ja takana viivähtää hetken Denselnin kaveri. Poimin vaikeat rastit 19 ja 20 jälleen huolellisesti ja laskeudun niityn tv-rasteille jälleen Denseln kantapäillä. Rastit 23 ja 24 menevät aivan hyvin Denselnin kanssa kissaa ja hiirtä leikkien. Toiseksi viimeiselle rastille löydän paremman menofiiliksen mutta seisoskelemme hetken rastin alapuolella tiheikössä kun Pyrinnön Saarinen rullaa kohti viimeistä. Tajuan että lippu on hieman ylempänä. Viimeiselle rastille alamäkeä laskiessa nilkka muistuttelee ensimmäisiä kertoja ja rento juoksu jää loppusuoralla haaveeksi. Denseln painaa siinä vielä ohi ja vaihtosijoitus muokkaantuu 6. tasan neljä minuuttia kärjen perään. Edelle pääsivät Malung, VeVe, Södertälje, TP ja Denseln mutta kovimmat ennakkosuosikit jäivät sentään taakse.
Lopputulos
Hyvin taistellen sijoituksemme on lopulta 13. Loppupään nuoret miehet juoksevat erinomaisesti taitotasonsa ääripäässä ja seuraavat kunnon virheet syntyivät ankkuriosuuden lopussa. Kokonaisuudessaan virheiden määrä jäi kuitenkin pieneksi ja joukkueen tulos oli erinomainen. Analyysimielessä oma iso virhe toki harmittaa mutta ehkä se oli jatkon kannalta hyvä, ehkä ei. Monista asioista voi kuitenkin olla tyytyväinen ja kokonaisuus jää kokemuksineen hienosti plussalle. Kun onnistuu jättämään ”isoja poikia” pummaamaan niin sitä voi välillä mielessään myhäillä..
Timpe 19.6.2006