timomikkola.com

videot, webbi, visuaalit

Kisaennakko, Tiomila 2006

Julkaistu | 26.04.2006 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kisaennakko, Tiomila 2006

Tiomila tulee taas vauhdilla. Ja vauhdilla maastossa pitäisi myös edetä. Jos yöosuuksia pitää ratamestarin arvion mukaan edetä reilusti alle kuutta minuuttia kilometriä kohden, niin aletaan puhumaan juoksemisesta. Toisaalta luvassa on kisakeskuksen lähistöllä nopeaa kangasta, avokalliot ovat laakeita ja näkyvyys on liki kaikkialla hyvä. Tässä vaiheessa tuppaa väkisinkin mieleen Jämin Jukolaa varten pohditut tekniikat (poislukien suo/-ojaviidakkotekniikka). Tiomilassa on tunnetusti viljelty viime aikoina paljon myös pitkähköjä välejä, joten senkin puolesta edellytyksiä vauhdinpitoon on. Mutta sitten tulee muutamia muttia. Yö on aina ollut tumma, se riippuu vain hieman säätilasta. Sateet, sumut ja lumet ovatkin sitten toinen juttu. Lunta, tai oikeastaan rippeitä siitä, maastosta tulee nyt varmasti löytymään. Kuitenkin varmuudella soiset ja vähänkin alavammat paikat ovat nyt mahdollisimman märkiä, siitä pitää tämä myöhäinen kevään lämpeneminen huolen. Eli siellä missä urat voivat jauhautua rapaisiksi niin siellä tulee tossuun lisäpainoa ja reidestä kysytään jerkkua. Onneksi maasto on kuitenkin pääosin kovapohjaista.

Suoraan

Perinteenä ollut avausosuuksien ykkösvälihahmotelma on jälleen käsillä. Viime vuonna veikkaus osui niin millin päähän, että nyt on syytä tilastoihin nojaten todeta jo etukäteen, että tämä on vain veikkaus ja hyvä aivojumppahahmotelma mikäli veikkaus menee aivan metsään. Kilpailukeskuksessa K-piste sijaitsee alueen itäreunalla ja vanhan kartan pohjalta ja maastoon hahmotellen todennäköisiä suuntahahmotelmia on vain kaksi. Tähän päädyin sovittelemalla mielessäni koko radan profiilia maastoalueisiin. Tälle välille oma valintani olisi melko suoraviivainen. Ei ole yllätys kun sanon että default-valinta on nyt todella suoraviivainen. Haaste onkin nyt, ja kuten niin monesti, oleellisten elementtien löytämisessä siitä optimilinjalta jotta suunnistus pysyy varmalla pohjalla. Yleistystä ei ruotsalaisilla kartoilla tarvitse paljon suorittaa, joten yöllä huolellinen kartanluku yhdistettynä vahvaan suuntaan on valttia. Tähän ykkösvälille ottaisin seuraavan ketjun karkeaan odotuspankkiini: Poikittaiset alkuvälin kohteet (Polku,suo,ojat,linja), mäen karkea hahmotus, laaja suovälikkö, hyökkäys sisään ohjaavaa harjannetta (tarkkana ettei väärälle harjanteelle) ja takavarmisuksena suoseinä (muista aina myös selusta, siellä on monesti potentiaalisia attack-pointteja). Mikäli yöteeknikka ei tunnu olevan aivan timanttia niin vaihtoehtona tässä on rastinotto isolta polulta pohjoisen kautta. Se ei ole aivan nopein vaihtoehto mutta hyvä pitää kuitenkin mielessä.

Toinen karttapala on sitten hieman vaativammalta ja pienipiirteisemmältä alueelta. Tämäntyyppisillä suhteellisen muotorikkailla avokallioalueilla on hyvä käyttää vahvaa huippujen hahmotustekniikkaa. Päivällä voi luovia hieman enemmän kuin yöllä, mikroreitinvalintojen ehdoilla. Yöllähän mäkien ja kumpareiden reunoista kahvaaminen johtaa helposti virheisiin ja tällaisilla paikoilla niihin on aina mahdollisuus. Huiput, selvät jyrkänteet ja suot (muista että suot voivat olla nyt laajempia) on täällä syytä hahmottaa hyvin. Tässä tapauksessa myös hieman pidemmällä rastivälillä on syytä pohtia reitinvalintoja hieman enemmän.

Haastavampaa

Maastosta löytyy siis luonnetta useampaankin persoonaan, välillä on lyötävä kuin tuhat salamaa, joskus vauhdista saa löysätä pari napsua. Erittäin nopean kangasmaaston jälkeen hieman peitteisemmälle ja särmikkäälle kallioalueelle saavuttaessa saattaa iskeä epärealistinen tunne vauhdin katoamisesta. Jos hetkellinen vauhti tippuu liki neljästä lähelle seiskaa, niin se saattaa tuntua turhauttavalta, ja etenkin yöllä. Tässä vaiheessa muutama vuorokausi ennen kisaa onkin syytä vain pohtia tämäntyyppisiä perusasioita omalta kantiltaan. Miettiä omat suunnistustekniset elementit sidottuna maastotyyppiin ja mahdollisesti eteentuleviin tilanteisiin. Samalla pitää muistaa myös nauttia siitä kutkutuksesta, vaikkapa kielen päässä, mikä tuntuu aina ennen suurviestiä. Tämähän on keskimäärin suunnistajan parhainta aikaa vuodesta, molemmat suurviestit kohta tulossa, kesäkin alussa/toivottavasti tulossa. Näillä eväillä tsemppiä Tioon!

Timpe 26.4.2006

Kommentit

Kommentointi ei ole käytössä.