Vuorossa on jälleen kaksien arvokilpailujen vuosi. PM-kilpailut kisataan Ruotsissa ja MM-mitalit jaetaan Japanissa. Karkeasti yhteneväisyyksiä kyseisiltä arvokisoilta löytyy mäkisestä maastosta mutta siihen se sitten jääkin. Norjassa on luvassa isoja avokallioita ja rinteitä sekä pienipiirteisiä kalliomuotoja. Japanissa on luvassa isoa mäkeä sekä vielä isompaa mäkeä jyrkempine rinteineen.
PM-katsastukset ovat aikuisilla jaoteltu kolmeen matkaan. Ankkurirasteilla kilpaillaan keskimatka väliaikalähdöin. Silja-rasteilla luvassa on televisioitu normaalimatka yhteislähtönä ja FinnSpring:ssä on perinteinen normaalimatka. Tämä valmistautumispaketti raapaisee pintaa syvemmältä vain tuota jälkimmäistä kilpailua. Halikon ja Paimion alueen maastotyyppejä ja niihin sopivia tekniikoita uskon jokaisen miettineen ja hioneen sen verran monesti etten keksi pyörää uudelleen.
Halikon Ankkurirasteilla on siis luvassa noin 8,4 kilometrin keskimatka. Maasto on osittain sama kuin viime syksyn Halikko-viestissä. Viime syksyn viesti edelleen takaraivossa voin todeta että se vaativin pienipiirteinen rinne erottaa kyllä jyvät akanoista. Kohtuullisen pitkä, jyrkkä- sekä pienipiirteinen rinne vaatii täydellistä keskittymistä ja oleellisen hahmottamista. Monin paikoin luvassa on kuitenkin varmasti myös vauhdikkaamman etenemisen mahdollistavaa laakeata avokalliota.
Paimion yhteislähtöhärdellin kuvioita tulee varmasti sekoittamaan TV. Nimittäin uskon vahvasti että ”median palvelemiseksi” luvassa on jonkin verran avoimen alueen juoksua. Ja vielä kysymysmerkkinä on yhteislähtöhajontojen suorittaminen. Ehkä hajonta suoritetaan erillisillä lenkeillä, ehkä perhoskiemuroilla radan varrella. Maastoaluekin on hieman rikkonainen mutta tyypillistä Paimion/Sauvon alueen kalliota on luvassa. Perinteinen varsinaissuomalainen avokalliotaktiikka tulee olemaan monesti varmasti valttia. Yllätyksiinkin pitää varautua ja niitä tosiaan toivon järjestelykoneiston suunnalta. Toisaalta ei minulla mitään yhteislähdön rynkytystaktiikkaakaan vastaan ole: Pitkät pätkät letkajuoksuja sekä kyttäilyä, tietyissä paikoissa irtiottoyrityksiä ja loppupeleissä katsotaan kuka jaksaa pitkään kiriin asti. Alustava ratapituus on 13,5km.
FinnSpring 30.4.-1.5.2005, Noormarkku
Noormarkun FinnSpring:stä tulee vaativa kisa. Kilpailun erityispiirteitä maaston puolesta tulee olemaan puuston ja kasvillisuuksien tiheyden sekä maastopohjan vaihtelu skaalojen ääripäistä toiseen. Siis suomeksi sanottuna maasto käsittää hienoa avokalliota mutta myös runsaasti tiheitä kuusikoita. Vastaavasti jäkäläkallioilla on mukava juosta mutta monin paikoin peruskivikkoinen / ”mökkelikköinen” maapohja asettaa haasteita juoksutekniikalle. Mutta toisaalta ilouutinen on se, että maasto on pääosin nopeakulkuinen, paikallisessa mittakaavassa.. Miehille on luvassa 13,0 kilometrin haaste ja kilometrivauhdiksi ennustetaan 7’/km.
Ensimmäinen esimerkkipala on napattu valtatien toisella puolen sijaitsevasta treenikartasta. Kuvan rastia nro 18 lähestytään tässä tapauksessa vasemman reunan kampajyrkänteen suunnasta. Perusajatus saattaisi olla lähestyminen rinnettä jyrkänteen eteläpäästä lähtien. Vasemmalla jäävät mäen huiput huomioiden ja toisen huipun kohdalta simppeli kääntö rastimäkeen, joka näkynee kauas. Todellisuudessa pummi saattaa olla tosiasia jos unohtaa suunnan merkityksen vaikka tarkka kohta rinteestä rastinottoon irtautuessa olisikin tiedossa. Eikä kivipyykkimäen reunasta pysty rastimäkeä havainnoimaan vaikka niin voisi luulla. Käytännössä tuo rastia edeltävä valkoinen alue on sen verran peitteistä, että edessä olevia avokalliomuotoja ei pysty kovinkaan kauas peilaamaan. Vihreällä tuota aluetta ei ole kartoitettu, sillä kyseinen väri on säästetty muualle..
Toinen esimerkkipala kuvaa eteentulevan kartoitustyylin käyräkuvausta. Käyräväli tulee olemaan 2,5 metriä. Erityispiirteenä tässä on käyräkuvauksen tietynlainen suurpiirteisyys. Käyrämuodot tulevat olemaan totuttua pyöreämpiä ja osuupa termi munakumpare tässäkin kuin neula kompassiin. Kisakartta tulee järjestäjien karttanäytteiden perusteella noudattamaan jälleen samanlaista linjaa.
Tällä kerralla analyysi ei tällä haavaa viillä syvemmälle. Mielenkiintoinen katsastuspaketti on luvassa. Kevätkin on vihdoin tuloillaan, ei pelkästään maastossa. Nimittäin perinteiset kevätkuntohuhut ovat vihdoin rantautuneet ja tottahan se on että moni on jälleen paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Ruuti on kuivaa ja onneksi keväällä sulamiskosteata tannerta riittää mitä tampata.
Timpe 28.3.2005