ArkistoSuunnistus

Kisaennakko, Jukola 2005

Jukola on jälleen lähikuusen takana. Jukola on viestikilpailu isolla J:llä, Jukola herättää tunteita jopa suurimmalla osalla tavallisista kadunmiehistä. Lajia tuntemattomien ihmisten ensimmäisiä kysymyksiä ovat: ”Missäs Jukola juostaan tänä vuonna, monesko Jukolan viesti tämä on sinulla?” Tapahtuman tunnettavuus ja statusarvo itsessään ovat korkealla. Vuodesta toiseen ympäri Suomen parhaimpia maastoja kiertäen Jukola säilyy alati raikkaana mutta myös niin tutun turvallisesti toimivana suurtapahtumana. Suuria tarinoita syntyy, kun työpaikkajoukkueen Keijo Kepardi juoksee samalla osuudella maailmanmestarien kanssa, kuitenkin jääden varttikaupalla kärkeen, mutta se ei olekaan tämän tilanteen ydintekijä. Tärkeintä on kevätöinen tunnelma ja siinä koetut henkilökohtaiset hekumahetket.

Ensimmäinen väli?

Tänä vuonna Jukola kilpaillaan Anjalankosken Sippolan urheilukentältä käsin. Luvassa on kohtuullisen mäkistä metsämaastoa, josta löytyy synkkiä kuusikkorinteitä sekä avoimempia avokallio-mäntymetsäisiä mäkien päällystöjä. Mäkialueiden väleissä on monesti reheviä lehtoja sekä myös jonkin verran niittyjä ja peltoja. Kisamaasto tullee olemaan sopiva sekoitus Esi-Jukolan sekä viereisen Suurimäen (SM pika -99 tjsp) harjoitusmaaston ominaisuuksista. Esi-Jukolan maastossa saa pääosin tuntumaa nopeaan jäkäläkallioalustaan ja avoimeen mäntymetsään. Paikoin mäkialueilla isompi männikkö muuttuu nopeasti peitteisemmäksi pikkutaimikoksi, jolloin vaikeuskerroin kasvaa lähes huomaamatta. Suurimäestä löytyy paljon em. peitteisiä ja pienipiirteisiä päällystöjä.

Pienipiirteisyys on monissa maastokohdissa alueelle ja kartoitustyylille leimaavaa. Pienipiirteisillä kumpareikkoalueilla käyräväliä on selvästi valutettu minimiinsä mutta asian oivallettua se toimii ihan hyvin. Näillä pikkutarkoilla alueilla on syytä löytää omaan tekniikkaan sopivia selkeitä ennakointikohteita, jotta suunnistus ei mene hitaaksi näpräämiseksi ja toisaalta myös hyviksi varmuustekijöiksi. Toinen vaativa maastotyyppi on peitteinen kuusikkorinne, joita alueelta löytyy monin paikoin kohtuullisen jyrkkinä. Monet rinteet kulminoituvat lopulta pitkään jyrkänteeseen.

Kisa-alueen halkaisee yksi kylätie sekä tien läheisyydessä kulkeva ojanotkoalue. Tuon ojanotkoalueen rinteissä löytyisi sopivasti särmää, muotoa sekä peitteisyyttä vaativille rastipisteille, mutta ko. alueita ei ilmeisesti tulla käyttämään liiemmin. Maasto jakautuu kilpailukeskukseen nähden mukavasti siten, että vaativia alueita riittää sopivasti myös lyhimmille radoille pisipien ratojen päästessä alueen vaativimpaan luoteiskulmaan.

Esimerkkiväli tarjoaa jälleen viestin avausosuuden ykkösväliä. Heittelinpä oheen myös jonkilaiset hajontarastipisteetkin. Luvassa on varmuudella jälleen kohtuullisen pitkä avausväli ja piirtämäni vaihtoehdon kanssa on vain toinen realistinen vaihtoehto joka suuntautuu lähes suoraan pohjoiseen. Mutta tässä vaihtoehdossa näkisin perinteiset Jukolan avausvälin ainekset: Alkuun tarjolla on helppoa suunnistusta, on polkua ja hieman tietäkin fyysisen alkuhajonnan aikaansaamiseksi. Sitten rastivälin loppupuoli muuttuukin salakavalasti erittäin vaikeaksi rastinotoksi. Rastiväli on syytä toteuttaa aivan viivasuoraan, tien jälkeen mäkimuodon päällystää käyttäen viimeinen mäki oikelta peilaten. Rastinotossa onkin sitten syytä laittaa jalka kevyesti jarrulle ja ottaa PP-taktiikka (Point to Point) käyttöön.

(Vasemmanpuoleisin hajontavaihtoehto on helppo mutta ajattelin sen kompensoivan pituuseroa koska kakkosväli suuntaa tässä pohjoiseen. Voisihan tämä lippu silti olla samalla linjalla vaikeammassa pisteessä tuolla takarinteessä. Jääköön tämä spekuloinnin asteelle.)

Loput ennakkotiedot kannattaa poimia järjestäjien materiaalista ja jatkaa spekulaatiota oman kirjoituspöydän ääressä. Osuuksien matkajakautuma ansaitsee kuitenkin tässä vielä pienen maininnan. Aloitusosuus on siis kohtuullisesti pidempi kuin toinen osuus. Yksi vaihtoehto tässä on että tuon ykköspätkän erokohdalla synnytetään hajontaa joko kolmannen tai jopa seitsemännen osuuden kanssa. Ennakoin että jotain erityistä ratamestarit ovat jälleen keksineet ja saamme nauttia suunnistuksellisen vaativasta Jukolasta.

Timpe 10.6.2005 – Speeeed is the key but rhytm is life!