Miesten viesti 24.-25.4.2004 Lähtö lauantaina klo 20.00, maaliintulo sunnuntaina noin klo 07.30 Osuus Hajonta Tyyppi Ratapituus1) Mittakaava 1 Kyllä Päivä-Hämärå 11,4 km 1:10 000 2 Kyllä Hämärä-Yö 11,4 km 1:10 000 3 Kyllä Yö 11,4 km 1:10 000 4 Kyllä Yö 5,7 km 1:10 000 5 Ei Yö 16,6 km 1:15 000 6 Kyllä Yö 5,7 km 1:10 000 7 Ei Yö 6,8 km 1:10 000 8 Kyllä Yö-Sarastus 8,9 km 1:15 000 9 Ei Päivä 8,8 km 1:10 000 10 Kyllä Päivä 15,5 km 1:15 000
Talven peruskuntokauteen kuuluvat perinteisesti yhteislenkit, testijuoksut sekä seuran talvileirit hankijuoksun ja -suunnistuksen, hiihdon tai etelän auringon merkeissä. Näistä monista harjoitteista löytyy monesti yksi yhteinen piirre; tulevan kauden fiilistely. Porukalla ajatukset suuntautuvat helposti tuleviin arvokisoihin, kuten myös yksinäisen lenkkarinsyöttäjän ajatukset lipsahtavat herkästi tulevaan. Ajatusten vaihto kisoista yhdessä seurakaverien kanssa on juurikin sitä seura- ja joukkuehengen luontia jota mitä ilmeisemmin juurikin viestinviejä tiukassa paikassa kisan tuoksinassa tarvitsee. Siksi lajimyllyn toinen osa fiilistelee toisen suurviestin, Tiomilan merkeissä.
Jukola on ansaitusti se suurin ja isoin hedelmä tässä suunnistuksen pajatsossa. Vaikka Tiomila on monessa suhteessa valovuosia Jukolaa jäljessä niin sillä oma paikkansa huippusuunnistuksessa ja sen voittaminen tuo myös runsaasti pelimerkkejä. Tiomilan osuuskonseptit ovat joka vuosi hieman vaihdelleet kuten myöskin kisan starttiaika. Tänä vuonna erilaista momenttia kisaan tuo kolme putkiosuutta (5.,7. ja 9. osuus). Loppupuoliskolla on myös monia suhteellisen lyhyitä osuuksia ja länsituulia haistellessa spekuloin maaston olevan osittain erittäin vaativaa. Osuustaulukkoa tutkaillessa veikkaukset hajontapareista ovat melko vahvoja. Oma veikkaus niputetuista osuuksista on: [1,2,3], [4,6] ja [8,10].
Viime vuonna Tiomila starttasi jo klo 19.30 ja ensimmäiset puolitoista osuutta olivat valoisia. Vastaavasti pimeyttä riitti suhteellisen pitkään viestin loppupuolelle mikä teki monille joukkueille pieniä yllätyksiä. Tänä vuonna lähtö on myös melko aikaisin, klo 20.00. Ensimmäinen valoisa osuus mahdollistaa rutinoidun viestialoittajan käytön sillä pimeys ei aseta lisävaatimuksia. Tämän jälkeen alkaakin alkukevään pitkä ja pimeä yö, mikä vaatii runsaasti taitavia yömiehiä. Yleensä ensimmäiset kolme-neljä osuutta kärki pysyy kohtuullisen hyvin kasassa. Ensimmäinen todella ratkaiseva pätkä on haastava viides osuus eli pitkä yöputki. Pätkällä koetellaan todellakin kestävyyttä ja juoksuvoimaa, monesti tässä syntyy letkoja jotka kirivät vauhdilla karkuun, joskus kovia miehiä pääsee myöskin yksin karkuun kun oma navigointi on kunnossa. Pitkän yön jälkeen mukana pysyneillä on tällä kertaa entistä herkullisempi asetelma sillä jäljelläolevat lyhyehköt putkipätkät pitänevät porukkaa nipussa. Pitää kuitenkin muistaa että lyhyet osuudet ovat varmasti vaativimmilla maastoalueilla koko ajan joten taito pitää olla hallussa. Mutta kenties voittotaistelut venyvät tällä kertaa ankkuriosuudelle asti ja osuuden suuri rooli korostuu entisestään.
Laakeampaa pohjoisessa
Tiomilan maasto jakautuu tällä kerralla karkeasti ottaen kolmeen hieman erilaiseen osaan. Ensinnäkin koko alueen pohjoinen puolikas on hieman laakeampaa ja selväpiirteisempää. Mäkien välistä löytyy monesti kohtuullisen leveitä suokaistaleita. Metsätieverkosto on kohtuullinen joten metsänhoitoakin alueella on harrastettu. Tällä maastonosalla eteneminen on vauhdikasta ja kohtuullisen suoraviivaista. Tarjolla on varmasti kohtuullisen pitkiä rastivälejä ja etenkin yöllä suunnassakulku on puntarissa.
Ensimmäinen esimerkkiväli tarjoaa avausvälille vauhdikkaita vaihtoehtoja. Kierto jommalta kummalta puolen on kenties otollisin valinta, tässä suora meno saattaa jarraantua röpelikköön, tiheikköön sekä leveään jortaaniin (ojaan). Vaikka vasen polku on vahvaa viivaa niin oma valinta olisi tässä hieman oikealta kaartava reitti puoliavoimia ja ajouraa hyödyntäen. Oikealta rastinottokin olisi kohtuullisen selkeä. Tarkasti oikeassa kulmassa mäki ylös huippujen väliin jotka ohjaisivat pienien suokaistaleiden kera rastille.
Toinen rastiväli haastaakin sitten edellistä suorempaan etenemiseen mutta rastinotto on hitusen pikkutarkempaa. Vahvalla perussuunnalla on hyvä edetä aina puoliavoimelle alueelle asti. Oikeata aukon kulmaa on kenties hyvä jo peilata kauempaa suonotkelmaa laskettaessa. Kuvionrajalta ei sentään vielä tarvitse käsijarrua hapuilla sillä iso suo vasemmassa etusektorissa tarjoaa oivat lähestymisvalot. Suon jälkeen tarkka kumpareiden projisointi varmistaa leiman oikealla hajontarastilla.
Vaativampaa röpelikköä
Maastoalueen eteläisempi puolisko on sitten pienipiirteisempää ja taidollisesti vaativampaa aluetta. Tämä alue jakautuu vielä hienoisesti kahtia kun aivan eteläisin kaistale on syheröistä rantakalliokkoa, konkreettisesti tuossa raja-alueella kulkee vielä iso asfalttitie. Näillä eteläisimmillä alueilla tehdään luultavasti loppupuolen lyhyiden osuuksien ratkaisut. Mutta saavat alkupään kiilusilmätkin varmasti tuota osittain peitteistäkin pikkuherkkua ratojen lopussa kilpailukeskusta lähestyessä.
Kolmas esimerkkiväli kuvaakin siirtymää laakeammalta pienipiirteiseen kalliokkoon. Rastiväli ei anna armoa helpottavien kiertovalintojen muodossa vaan likimain suoraan on suonotkojen vihreiden läpi mentävä. Oleellista on hahmottaa poikittaiset mäkimuodot siten ettei aivan törmää jyrkänneseinään. Määrätietoinen eteneminen laajaan pitkulaiseen rastimäkeen on punainen lanka. Rastinotto onkin sitten perustavaraa mäen sekä taustalta peilautuvan aukon ansiosta.
Viimeinen esimerkkiväli vaatii väsyneenä ison lohkon aivojen suoritintehosta. Lukuisien käyrämuotojen keskellä oleellisen informaation hahmottaminen antaa hyvät eväät vauhdikkaampaan varmaan etenemiseen. Tarkalla suunnalla voi hurjastella suon kulmaan josta maltillinen nousu laajalle nenämuodostelmalle kohti korkeinta kohtaa tähdäten ja leima on kortissa. Mutta mitä sitten jos hienon selkeä suunnitelma meneekin mönkään? Kun kokonaiskuva on hyvin hahmotettu niin korjaustermitkin ovat hallussa. Jos ajaudun oikealle, törmään puskan jälkeen jyrkännerinteeseen. Jos ajaudun vasemmalle törmään isohkoon suohon tai näen oikealla suon. Jos tässä ajautuu pimeässä reilusti vasemmalle niin eväät isoon pummiin ovat vahvat ja backupeilla voi pyyhkiä pyllyä. Joten maltti ja tarkkuus ei korostu tässä välissä liikaa.
Tiomila on ansainnut maineensa vaativana huippujen yöviestinä. Ison osallistujavolyymin massaviestiä edustaen kaikkia suunnistuksen harrastusmuotoja Tiomilasta tuskin koskaan muodostuu. Joten aivan hyvin tuo näkökohta puoltaisi sitä että kisan suunnistuksellinen vaativuus olisi korkea. Maastojen vaativustaso vaihtelee vuosittain ja siitä voi todeta että kaikki maastot ovat vaativia siinä vauhdissa mitä niissä menestymiseen vaaditaan. Mutta tuo säätäminen putkiosuuksien kanssa vaikuttaa tarpeettomalta. Mutta jos tänä vuonna jännitys säilyy viimeiselle osuudelle asti ilman Haldenin tylsää ylivoimaa niin suuri yleisö on varmaankin tyytyväinen. Toivottavasti myös oma tiimi on mukana vielä lopun taistoissa.
22.1.2004 Timpe