timomikkola.com

videot, webbi, visuaalit

Kisaennakko, EM-katsastus 2004

Julkaistu | 26.02.2004 | Kommentit pois päältä artikkelissa Kisaennakko, EM-katsastus 2004

Talvi on taittunut siihen vaiheeseen että hiihtolomakausi on meneillään. Lapissa on massiivinen sesonki alkanut. Osa suunnistajista hakee jo entuudestaan pitkälle kilpailukaudelleen varhaista starttia Etelä-Euroopan treenileirien kisatarjonnasta. Osa suuntaa vielä viimeisille lumileireilleen nauttimaan hankien peilaamasta auringonvalosta. Totuus on kuitenkin se että kevät alkaa viimeistään kuukauden kuluttua ensimmäisien naapurimaiden kevätleirien johdosta.

Edelliset lajimyllyt ovat herkutelleet laajalla tietopaketillaan. Onhan toki ymmärrettävää että isoista viestikilpailusta tiedot areenakaavioineen ja osuuspituuksineen ovat hyvissä ajoin selvillä sekä median välityksellä saatavilla. Toisaalta tällä kerralla katsastuskilpailujen ollessa kyseessä tarkat tiedot tulevat tunnetusti kohtuullisen myöhään vasta lähempänä kilpailua. Mielenkiintoista on kuitenkin huomata että katsastamme kisajoukkuetta Hämeessä vaikka EM-kisat järjestetään Tanskassa. Liekö valmennusjohdolla kuitenkin aavistus kisojen sijoittuvan tunnetusti paikoin erittäin tiheisiin Tanskan kuusikoihin, joissa raivaussaha on ollut tuntematon kapistus vuosikymmenien ajan.

Laakeaa takarinnettä

Tämänkertaisen ylilennon tiedustelulennokkini on tehnyt jo oman syntymäni aikoihin, joten mielikuvitusta datan tähän päivään saattamiseen voi käyttää. Oleellinen viesti on kuitenkin että maasto ei aivan ”perusteiskolaista” ole vaikka samoilla pituuspiireillä liikutaan. Monilla alueilla mänty on valtapuuna tuoden näin hieman lisää näkyvyyttä. Maastosta löytyy kallioista särmikkyyttä mutta myös varpupohjaista laakeampaa rinnettä. Kohtuullisen raskaita kanervaisia suoalueita alueelta löytyy melkoisesti jota muun muassa vanhan kartan nimi Teerineva jo kielii.

Laakeaa rinnettä

Ensimmäinen karttapala esittää rastinottoa laakeaan takarinteeseen pitkän välin päätteeksi. Reitinvalinta on ollut suoraviivainen ja selkeä mutta rastin lähestyminen vaatiikin huolellisuutta. Metsälinjan jälkeen oikea suoraviivainen eteneminen tasaisen ”pöydän” yli rastin taustan kaukaa peilaten on vauhdikas ja varma taktiikka. Mikäli taustan aukon pään, suon sekä laajan kumpareen sulkee ajatuksista saattaa jäädä nyhräämään liikaa ennen rastia arvokkaita sekunteja kadottaen. Huolimaton mäen selän taittoon lähteminen saattaa taas kostautua laajanakin sivustan ketunlenkkinä.

Avokalliopenkkoja

Särmikästä avokalliota

Toisessa esimerkkivälissä olemme päässeet särmikkäälle kallioalueelle. Hätäisesti katsottuna saattaa aivan viivasuora valinta näyttää erittäin houkuttelevalta mutta tarkennus paljastaa pienen jipon. Lievä vasemmalta kaarto pitää nastarin alla jatkuvasti kovan pohjan sekä ehkäisee puolenvälin jyrkän penkan nousun. Voi väittää että kun on jerkkua reidessä niin ei tuollainen penkka tunnu missään mutta siinä voikin sortua hienoiseen ylimielisyyteen. Sujuvuus sekä välttämättömien nousumetrien kerääminen järkevästi mahdollisimman loivina on avain viimeisen vaihteen löytymiseen. Rastinoton varmuuskaan ei vasemmalta tullessa kärsi vaikka suoralla reitillä elementit ovat lähes pomminvarmoja. Vasemmalta isolta kiveltä tasossa tullessa vasemman puolen iso avokalliokumpare on selvä kirkontorni osoittamaan rastin paikan ja rastilippu saattaa näkyä tälle puolen jo hyvissä ajoin (mikäli rastipiste jyrkänteen juuressa). Päältä tullessa lipun välitön havainnointi voi olla hieman vaikeampaa.

Laakeaa hämäläistä Tasaisempaa ja epämääräisempää

Kolmas pätkä edustaa tarkkuutta vaativaa tasaisempaa aluetta josta selvien ja vauhdikkaiden elementtien löytäminen voi olla välillä vaikeaa. Esimerkkivälin alku on hämäävästi yksinkertaisen helppo mutta rastin lähestyminen on vaativa osio sillä sivuilta eikä takaa ei juurikaan löydy erottuvasti kohteita. Toisaalta kokonaisuus on jossain määrin sittenkin johdatteleva; suon kulman jälkeen mäen harjanteen ylitys tapahtuu satulakohdasta, harjanteet levittäytyvät kuin laajassa V-muodossa molemmille sivuille, rastinotossa laskeudutaan satulan takana avautuvaan notkoon. Tuo kokonaiskuva yhdistettynä lopun maltilliseen kartantulkintaan olisi oma punainen lankani.

Opiskeluaikaani Tampereella on jo kaksi ja puoli vuotta takana. Siinä ajassa olen ehtinyt tallata monia maastoja mutta vieläkään kaikki erityispiirteet eivät ole hahmottuneet. Hämeen alueella suurimmalta osin kartoituksesta on vastannut tunnetusti pikkutarkkaa työtä tekevä Apukäyrän tiimi. Monesti omana kulminaatiopisteenä onkin ollut oleellisen hahmottaminen monivivahteisilta kartoilta jotta eväät vauhdikkaaseen ja selkeään etenemiseen olisivat löytyneet. Kesäkuun alun katsastuskisat ovatkin nyt sopiva indikaattori siitä onko symbioosini hämäläismetsiin kehittynyt riittävästi. Hoppas..

Timpe, 26.2.2004

Kommentit

Kommentointi ei ole käytössä.