JWOC:junioreiden MM-kilpailut
JEC:junioreiden Eurooppa-cup
intti:slangia, tarkoittaa suomen armeijaa
Hämeen Rykmentti, Urheilukoulu Lahdessa tulisi saamaan uudet alokkaansa parin viikon kuluttua. Elettiin 2000 syyskuun puoltaväliä ja suunnistava kansa oli kokoontunut SM-viesteihin. Ykkösryhmän kilpailun järjestäjät olivat valinneet soittolistalleen kotimaisia marssilauluja ja ajatukseni ohjautuivat armeijaan. Tunnelma kisoissa oli toki isänmaallinen, mutta jotain outoa pyöri mielessä myös tulevilla alokaskavereillani. Edessä odotti vuosi josta kaikki vanhemmat pojat (ts miehet) olivat kertoneet niin paljon hurjia juttuja..
Urheilun tulostilanteeni kuluneelta kaudelta ei ollut äärimmäisen hyvä; taskussa oli kaksi 10. sijan SM-plakettia (pitkä ja normaali). Edellisen päivän pikamatka kaatui virheisiin ja sijoitus oli 12. Keskikesällä nuorten MM-katsastuksissa Ikaalisissa avaimet (tai kisalippu) oli aivan omissa käsissä, mutta henkinen kapasiteetti ei kestänyt kovia paineita. Fysiikka oli kuitenkin kohdillaan, siitä osoituksena Tsekin rastiviikon voitto (kilpailtiin samaan aikaan kuin JWOC 2000), mikä loi tärkeää uskoa omiin mahdollisuuksiin myös ulkomailla. Ennen palvelukseenastumista 2.10.2000 kilpailtiin vielä SM-yö, joka jäi väliin sairastumiseni vuoksi. Toivuin kuitenkin SM-pyöräsuunnistukseen, jota lähdin kokeilemaan aivan "keltanokkana" ja jossa lopulta sijoituin sijalle 5.Kokonaisuutena kausi 2000 jäi kuitenkin monien sairastelujen vuoksi laihaksi sekä tuloksellisesti että harjoituksellisesti. Kaudella 00 harjoittelun kokonaismäärä jäi 70h pienemmäksi kuin kaudella 99. Tästä olisi hyvä lähteä Urheilukouluun kehittymään.
Elämä alokkaana alkaa sotilaallisesti, eikä ensimmäisellä viikolla löydy
harjoittelulle aikaa. Ensimmäisinä päivinä kiire on melkoinen;
harjoittelemme varusteiden löytämistä ja pukemista päälle, opettelemme
järjestäytymään sekä liikkumaan sotilaallisesti. Kuukausipiilolinssini
ovat yli 2 vrk:ta putkeen silmissä, sillä aikaa siviilirepun noutamiseen
läheiseltä parkkipaikalta ei kouluttajilta tipu.
Ensimmäinen viikonloppu vierähtää kuitenkin 25-Mannakavlenissa Ruotsissa
ja toinen viikko Pohjola-ryhmän leirillä Sveitsissä. Leirillä juostaan
myös JEC 2000 (sprint,viesti ja normaali). Suomi voittaa maiden välisen
pistekilpailun, mutta henkilökohtaiset juoksuni menevät alakanttiin ja
kisaväsymys on ilmeinen tekijä. Loppuleiristä taitoharjoitukset alkavat
sujua ja mukaan tarttuu taas ripaus lisää kokemusta.
Seuraavat kaksi viikkoa suunnistajat harjoittelevat enemmän sotilastaitoja
(poissaoloista johtuen..).Sekaan mahtuu mm. ensiyö maastossa ja
rästisuorituksena jalkamarssi 1. Marssista syntyy legenda kun kokenut
kouluttaja yrittää saada miehet keskeytyskuntoon (tunnusti myöhemmin)
äärimmäisen kovalla tahdilla, mutta 10 miehen osasto kestää loppuun asti.
-Armeija kasvattaa-
Lihaskuntotesti (Kiitettävä) ja Cooper hieman flunssaisena (3310m)
laukaisevat lopulta ensimmäisen flunssani intissä. Sairastelu kestää
viikon ja joudun olemaan viisi vrk:ta vapautettuna palveluksesta. Suurta
juokkoepidemiaa ei kuitenkaan sairasteluista synny mutta silti käsky käy
toistuvasti mopin varteen ja pölyä tuhoamaan.
Loppukuusta ammumme vähäisen harjoittelun jälkeen ampumataitotestin, joka
sujuukin allekirjoittaneelta heikosti. Henkinen kanttini vain kasvaa kun
komppanian äänekkäimmäksi mieheksi paljastuva kouluttaja palaa lomaltaan
juuri ampumatestiin.. Alokasleirillä joukkuettani johtaakin sitten
suunnistajanakin tunnettu Luutnantti Reijo "Reka" Mattinen. Reka hoitaa
hommat sotilaallisen särmästi mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa ja näin
leiri jättää paljon materiaalia myöhempiin muisteloihin.Se on kuitenkin
aivan oma juttunsa..
-"Ei se pojat,prrrr..."-
Tarkoituksena saada harjoittelu laadullisesti ja määrällisesti parempiin kantimiin, jotta Teneriffan juoksuleirille (ks tammikuu) voisin lähteä levollisin mielin. Tavoite onnistuukin hyvin: Kaksi ensimmäistä viikkoa monipuolisesti peruskestävyyttä ja pelejä, kolmas viikko kevyttä ja jouluviikolla taas enemmän perustaa. Itsenyyspäivän jäpitämme Lahden torilla valtakunnallisessa paraatissa - kokemus sekin. Jalkamarssi 2 sopii hyvin harjoitteluun, kuten myös vuoden rankimpia harjoituksia oleva siirtymisharjoitus, jossa hartiat ja fyysinen kestokyky punnitaan huolella. Näistä terveänä selviäminen antaa mahdollisuuden viettää inttijoulun palautellen ja ajatuksia juoksuleirissä kypsytellen.
Vuorossa kahden viikon urheilukomennus Teneriffalla juoksuleirin merkeissä. Seuratoverini Lasse Lempaisen kanssa leiristä on odotettavissa melkoisen hyvä paketti, eivätkä odotukset petä. Päivään sisältyi monesti kolme harjoitusta rytmillä: Aamulla pitkä juoksu,iltapäivällä lyhyt ja kenties kovempi juoksu sekä illalla kuntopiiri, verryttely tai juoksutekniikkaa. Matkan aikana kehittyi monia eri variaatioita sekä tehokkaista että miellyttävistä harjoituksista. Esimerkiksi vesijuoksuvedot rannalla ilta-auringossa, juoksutekniikkaharjoitus rannalla satojen ihmisten katsellessa, kuntopiiri paidattomana hotellin uima-altaalla, Teiden valloitus (yli 3700m).. Välillä ajatuksia keskitettiin tulevaan kauteen ja tutustuimme myös saaren kahteen suunnistuskarttaan. Kartat ja niiden maasto olikin melkoisen nautittavaa runsaine korkeuseroineen ja mahtavine näköaloineen! Matkan loppuyhteenvetona mieli oli pirteä sekä tehtynä 34h laadukasta harjoittelua(suurin osa juoksua) kahdessa viikossa. Teneriffalta seurasi paluu UrhK:n urheiluopistoleirille Vierumäelle, jossa sora-alusta vaihtui lumeen ja ensimmäiset hiihtokilometrit alkoivat kasautua. Palauttava Vierumäkiviikko tuottaa 10h harjoittelua, jonka jälkeen seuraa kolmen vrk:n ampumaleiri, jolloin kelit ovat kylmät.Sairastelen tässä välissä muutaman päivän flunssaa, mutta onneksi se menee nopeasti ohi.
Ensimmäinen ja neljäs viikko harjoitellaan hyvin Vierumäen
urheiluopistolla. Ohjelmassa on hiihtoa, kuntopiirejä, lumivaellusta,
pelejä sekä erilaisia karttakisailuja ja -spekulaatioita. Olosuhteet
leireillä ovat loistavat ja päivärytmi vuorottelee harjoittelun, syömisen
ja nukkumisen välillä. Reka ja toinen suunnistusvalmentajamme Ltn Markku
Hölsö pitävät tunnelman rentona keksien aina välillä piristäviä kisailuja.
-Harjoitus on opintojen "isä", sillä kertaus on opintojen "äiti"-TM
Reka siirtyy Lappeenrantaan muihin tehtäviin ja päävastuun suunnistajien lajiryhmästä ottaa Ltn Markku Hölsö, tuttavallisemmin "Make"(Hiisissä suunnistavan Mikko Hölsön isoveli). Make ei tilannetta pelästy ja jatkaa toimintaa tutulla tunnollisella ja ihmisläheisellä tyylillään. Tässä vaiheessa oma harjoitteluni maistuu hyvin kunnes hiihtosuunnistuksen Am-pikassa hengityselimet rasittuvat liikaa ja kuume korjaa allekirjoittanen viikoksi varuskuntasairaalan vuodeosastolle. Seuraa kymmenen vuorokautta lepoa ja väliin jää mm. yksi maastoharjoitus, mikä hieman harmittaa, sillä johtamissuoritus jää väliin. Kuukauden loput kaksi viikkoa harjoittelu on nousujohteista ja terveys vakioituu kohdalleen.
Suunnistuskausi alka, ensimmäinen viikko kuluu Unkarin Miskolcissa Pohjola-ryhmän mukana tuleviin JWOC kisamaastoihin tutustuen. Maasto on nautittavan mannermaista: Runsaasti korkeuseroja, näkyvyys hyvä, maastopohja nopeasti juostavaa ja rastipisteet ovat vaativan pieniä isoissa rinteissä. Keskieuroopassa tuntuu myös olevan selkeä tapa asetella liput mahdollisimman piiloon.. Viikko onnistuu hyvin ja ajatus on taas askeleen lähempänä mannermaista suunnistusta. Paluu arkeen on raju -> Lentokoneen laskeutumisesta ehtii kulua vain neljä tuntia ja olen jo maastossa rynnäkkökivääri kädessä. Loppukuukausi sisältää taitoharjoittelua kotimaassa (mm. Hiisin kevätleiri Naantalissa) ja ensimmäiset kilpailut (Kevätyö,Ankkurirastit, Isotonic,Tiomila) Tiomilaviikolla ma-ke vierähtää maastoharjoituksessa ja valmistautuminen on kaikkea muuta kuin hyvä. Tiomilassa paikka onkin siten kakkosjoukkueen aloittajana. Osuuden puoliväliin asti suunnistukseni sujuu hyvin ja etenen kärjen tuntumassa, välillä pääsen ihailemaan Hiisi ykkösen Mikko Halosen rauhallisen tehokasta viestietenemistä. Sitten kadotan ajatukseni ja ison virheen johdosta vaihtosija on 168 ja ero kärkeen jo kahdeksan minuuttia. Tästä suivaantuneena seuraava aamu kuluu taas kisamaastossa mutta nyt Mika Ruuhialan oppinarussa..
Ensimmäisellä viikolla matkustelen itään Ruokolahdelle M. Halosen
kotimaisemiin treenailemaan. Kisailen legendaarisessa katsastusmaastossa
Eukkorasteilla voitokkaasti ja nyt tekniikka tuntuu toimivan.
Toisen viikon alun harjoittelemme UrhK:n taitoleirillä Pohjan
kisakeskuksessa. Viikonloppuna onkin jo PM-katsastukset joissa
menestyminen on kauden toisen päätavoitteen edellytys. Aika ei ole
kuitenkaan kypsä. Pikamatkan aamuna pistää ampiainen ja elimistö on
muutenkin hieman ylirasittunut. Molemmat katsastusmatkat menevät rajusti
alakanttiin ja kisapaikka jää haaveeksi.Seuraavalla viikolla iskee
vielä flunssa ja edessä odottaa intin yöharjoitus ja loppukuussa SM-pitkä
Luopioisissa. Epäonni tuntuu vainoavan vielä SM-pitkällä kun matkalle
tippuu energiageelini ja puolessavälissä tippuu myös toinen piilolinssi.
Loppukilometrit vääntelehdin kramppien kourissa ja sijoitus on
vaatimaton 14.
-Periaatteessa kilpailet vain itseäsi vastaan - Kilpailet siitä pystytkö
senhetkiseen taitojesi maksimihyödyntämiseen.-TM
Hieman tuskastunutta tilannetta lähden parantelemaan järjellisellä
harjoittelulla ja paremmalla rytmityksellä Jukolaa ja nuorten
MM-katsastuksia varten. Ensimmäiset kaksi viikkoa kasaan onnistunutta
harjoittelua sekä muuta mukavaa (Kokonniemen iltapika, Jukolaleiri, PV:n
lippujuhlaparaati, Haku-Veikon rastit). Jukolaviikon alussa juoksen UrhK:n
testiaseman juoksumatolla kontrollijuoksun. Harjoittelu näyttää purreen
niin että M. Hölsö antaa käskyn "syljeskellä loppuviikko kattoon". Tämä
selvä ja käsky on käsky! Suunnistusnälkä on Jukolassa ja etenkin pari
päivää sen jälkeen MM-katsastuksissa valtava. Jukolan osuuteni sujuu
hyvin kakkosjoukkueen kuudetta osuutta vieden. Tämän jälkeen ajelemme
vajaan 600 kilometrin siirtymän Hyrynsalmelle Ukko-Hallan
laskettelurinteiden tuntumaan. Palauttelen päivän ja sitten odottaa
juniorien MM-katsastuksien normaalimatka. Nyt jos koskaan on mahdollisuus
juosta joukkueeseen ja tämä on ollut pitkään se ykköstavoite. Kisastarttia
odotellessa totean tilanteen rauhassa:" Tänään teen oman juoksuni, aloitan
rauhassa ja isken aina mäessä kuin cobra." Ukko-Hallan rinteet ovat
suopeat ja tekniikan toimiessa hyvin, kisasta heltiää voitto. Kisalippu on
lähes varma ja mieltä lämmittäen Satakunnasta oleva KanSu:n Vesa Taanila
nappaa kakkostilan.
Pikamatkalla sorrun vauhdikkaalla kangasmaasto-osiolla ylivauhtiin ja
sijoitus on 23. Varma "palautus maanpinnalle" tapahtuu heti.
Seuraavaksi alkaa lyhyt valmistautuminen itse Unkarin kisoihin. Juhannus
menee kevyesti palautellen, mutta kuukauden viimeisen viikon
harjoitustehot ovat kovat. Siinä sivussa matkaan tarttuu vielä Ikaalisten
kylpyläsprintin voitto omassa sarjassa.
-Vaikka ulkopuoliset tahot asettavat sinulle odotuksia, vain sinä itse
asetat "paineesi"-TM
Puolitoistaviikkoa aikaa MM-kisoihin (JWOC) ja vielä hiotaan "terää
esiin". Pari päivää kuluu RUK:n sotilasaiheisissa kokeissa mutta pian
siivet kuljettavat Unkarin Miskolc:iin. Viikon verran kertailemmme
kevätleirillä hiottuja maastomielikuvia ja ennen kaikkea totuttelemme
lämpimään ilmastoon. Ilman lämpötila vaihtelee 25 ja reilusti yli 30
asteen välillä ja päivittäin vettä kuluu 6-7 litraa +ruokajuomat
(mineraalivesi,tee). Jossakin vaiheessa valmennusjohto harkitsee
vesimuulien vuokraamista..
Kisavalmistautuminen on muuten normaalia: Herkistävät harjoitukset,
musiikin kuuntelua ja mukavaa yhdessäoloa. Mallisuunnistuksessakaan ei
ilmene mitään uutta. Rastit todellakin ovat matalalla.
KE 4,4km, 27´, 9. - Pikamatkan karsinta sujuu yhden virheen kera
kohtuullisen hyvin. Kyseessä on ensimmäinen arvokisastartti ja siksi jalat
ja juoksu tuntuu olevan laiskaa. Finaali kutsuu..
TO 4,8km, 29´,16.- Finaalipäivänä olo on rento ja tiedän mitä pitää tehdä.
Rennosti-oma suoritus! Kisa lähtee hyvin käyntiin, juoksu tuntuu hyvältä ja
tsemppi on hirmuinen. Matkalle sattuu kaksi siihen kisaan isoa virhettä, mutta
suoritus on ok. Huomaan että kisassa erot syntyivät virheillä, eli
vauhtini on kyllä kohdallaan kunhan pää pysyy koko ajan mukana.
PE 10.64km, 75´,34. - Normaalimatka kyseessä ja kaikki pääsevät kilpailuun
mukaan. Itse joudun alkupään lähtöryhmään eikä heinikoista löydy hyviä
uria. Tämä ei kuitenkaan ratkaise, vaan sorrun lopussa väsyneenä
virheisiin ja puolessavälissä onnistuin jopa tekemään juomarastille pienen
pummin.
LA - Välipäivä
SU - Viesti kakkosjoukkueen ankkurina. Ilma on siihen mennessä helteisin
ja kisasta muodostuu rankka. Kakkosjoukkueeni jää tasaisesti kärjestä ja
loppusijoituksena 18. Oma suoritus on kohtuullinen ja matkalla saan kuusi
miestä kukistettua.
Kisoista mieleen jää runsaasti uutta kokemusta ja ennen kaikkea varmuutta
omaan tekemiseen.( Nyt tiedän taas enemmän missä mennään.) Odottaa paluu
Suomeen ja suoraan intin puitteissa sotilaiden MM-ammuntojen
toimitsijaksi. Kolme päivää ampumaradalla "jumittaa" jalat aivan
totaalisesti ja paljastaa sen miksi kaikki kaverit ovat niin "hajonneita".
On se kumma miksi kilpailukaudella olevat urheilijat joutuvat jumittamaan
tuollaisiin hommiin kun muitakin löytyisi järjestelyhommiin..
Viimeinen kuukauden viikko menee aivan palautellessa kisoista ja muusta
rasituksesta. Sekaan mahtuu vielä muistorikas RUK:n kurssijuhla ja
sotilasarvo kohoaa (Herra) Upseerikokelaaksi.
-Konkreettisesti itseään eikä taitojaan ei voi ylittää.-TM
Ensimmäinen viikko hujahtaa aikuisten MM-kisoja Tampereella seuraten. Itse
juoksen enemmänkin treenimielellä katsojakisoja. Viimeisenä päivänä irtoaa
kuitenkin vielä oman sarjan voitto. Siitä alkaakin kahden viikon
tehopainotteinen harjoittelujakso. Sisältää: Aikuisten MM-pikamatkan
finaalin, M. Väisäsen kaksipäiväiset testit (lihaskuntoa, mattotesti,
suunnistusta, maastojuoksua), intin lihaskuntotestit ja Cooperin.
Lihaskunto on edelleen kiitettävä ja Cooperissa kulkee 3540m. Am-kilpailut
sujuvat normaalisti mitä nyt viestikisa Laviassa paljastaa
haasteellisuutensa (kotimaastoja ei sovi aliarvioida). Loppukuukauteen
mahtuu lapionheiluttelua intissä, ampumaleiri ja sotilassuunnistuksen
rankka
partiokilpailu. Alkaapa siinä sivussa myös Teknillinen korkeakoulukin
Tampereella sisältäen myös muuttohommia Mansen suuntaan.
- Riskinotto on pötypuhetta; hyviin tuloksiin ei virheillä eikä tuurilla
pääse!-TM
Arvokisakuukausi alkaa SM-normaalimatkalla Nilsiässä. Tahkovuoren haasteelliset maastot tuntuvat oudoilta ja ilmeisesti opiskelun aloitus on myös kantanut vaikutuksensa heikkoon vireeseen, sijoitus 22. Tätä seuraa heti intin maastoharjoitus ja alkaa vuorottelu armeijan ja koulun suhteen; kaikki arkilomapäivät kuluvat koulussa. Välillä aikaa löytyy myös harjoitteluun ja muutamat harjoitukset Tampereen maastoissa hiovat suunnistustekniikkaan lisää varmuutta. Hämeen rastiviestiin osuu hyvä vire päälle ja tuloksena karautan Hiisin kolmosjoukkueen kolmannelta osuudelta kärjessä vaihtoon. Fiilikset ovat mitä mainioimmat. SM-pika ja -viestiviikko on lähinnä lepäilyä ja koulussa käyntiä. Kisat sujuvatkin levänneenä hyvin; pikamatkalta saan hopeamitalin ja viestissä onnistun tuoden Hiisi kolmosen kärjen tuntumassa toiseen vaihtoon. Rankan kisaviikonlopun jälkeen edessä on vielä loppusota. Paikassa X "sodittu" harjoitus sujuu ryhmäni osalta hyvin, lisäväriä erääseen iltaan alueellamme tuo paikallisen suunnistusseuran iltarastit. Loppuviikosta flunssa hieman yllättää ja SM-yössä joudun antamaan tasoitusta sijoittuen sijalle 17. Viimeinen viikko varusmiespalveluksessa on leppoisaa yhdessäoloa ja kaikenlaista yleistä asioiden hoitoa. Suunnistusryhmämme juoksee valmentaja Hölsön junaileman mestaruuskisan Tiirismaan vaativilla rinteillä, sijoitus 2. Kotiuttamisjuhlassa mestarien mestari Ari Vatanen tuo esille oman tervehdyksensä ja jo pelkästään paikallaolollaan osoittaa kunnioituksensa myös Urheilukoulua kohtaan. Itselleni juhlasta jää erinomaiset muistot: Saan kunnian vastaanottaa Ritarinmaljan saapumiserän parhaana sotilaana ja lisäksi rintaani ripustetaan Hämeen Risti.
Tämä kirjoitus on pieni tiivistelmä vuoden aikaisista vaiheistani. Se
ilmentää hyvin sitä kiivasta elämänrytmiä jollaista mm. kilpaurheileva
varusmies elää. Vaikka "hyvä sotilas on hyvä urheilija" -periaatetta on
melko helppo ymmärtää, niin näiden kahden asian yhdistäminen ei ole aina
kovinkaan mutkatonta. Kuitenkin Urheilukoulu vastasi odotuksiani ja
onnistui tasapainoilemaan sotilaskoulutuksen ja huippu-urheilun välillä
tilanteeseen nähden hyvin: Reservin vänrikkinä sain riittävät tiedot ja
taidot selvitäkseni joukkueeni kanssa mahdollisista taisteluista,
urheilijana kehittymiseni jatkui ja sain ne "luvatut" resurssit jatkaa
huippu-urheilua. Ei pidä myöskään unohtaa seuran tukea joka suhteessa.
Seuran tuki harjoittelussa ja valmentautumisessa luo sen ensimmäisen
kivijalan menestykseen ja tämä on kohdallani hoitunut nyt Hiisissä
erinomaisesti ja siitä kiitos.
-Tullaksesi mestariksi sinun pitää osata tekemäsi asia äärimmäisen hyvin.
-Tullaksesi moninkertaiseksi mestariksi (suureksi) sinun pitää löytää
varmuus-TM
