Suunnistuksen kauhuskenaarioita
Toistaiseksi suunnistus on päässyt porskuttamaan niillä vaatimattomilla palstamillimetreillään valtakunnan kärkimedioissa puhtaana urheilulajina. Korviini ei ole kantautunut toisenlaisia viitteitä asiasta mutta koskaan ei pidä rajata mitään mahdollisuutta pois. Huippu-urheilun maailma kun on nykyäänkin hyvin kieroutunut. Aikaisemmin urheilun avulla sodittiin monia sotia ja tästä löytyy monia esimerkkejä muun muassa kylmän sodan ajalta. Silloin päävaikutteena kaikin keinoin hankittavaan menestykseen oli politiikka. Nykyään politiikan välikädessä on teknologinen kilpajuoksu, urheilussa päävaikute on raha, kylmät kolikot sekä likaiset seteliniput. Niin sanottu iso raha on pilannut monen urheilulajin, onko suunnistuskin menossa kohti tällaista tulevaisuutta?!
Tällä hetkellä urheilumaailman kuumin peruna on jenkkien vippaskonsti, uusi design-hormoni THG. Nyt kyseessä on niin laaja tapaus että tätä ei voi painaa villaisella, tuomioissa ei selvitä varoituksilla. Toistaiseksi julkisuudessa on vielä vähän tiedonjyväsiä aiheesta kun tutkimukset ovat kesken. Ilmeistä on kuitenkin se että ainetta on tietoisesti sisällytetty muihin sallittuihin lisäravinteisiin ja toiminta on ollut ammattimaista. Urheilijan vastuuta ei sovi koskaan korostaa aiheen tiimoilla liikaa. Kuten Suomen Hiihtoliitossakin nykyään todetaan: "Urheilijan pitää tietää mitä suuhunsa laittaa".
Edellä totesin ison rahan olevan se paha kaveri. Näkemykseni mukaan siinä vaiheessa kaikki keinot tulevat helposti käyttöön kun urheilija urheilumenestyksellä saavuttaa huomattavia taloudellisia etuja. Toistaiseksi suunnistuksessa ei vielä ole tuota tilannetta, onneksi. Suurimmissa suunnistusseuroissa huippu-urheilija pystyy nykyään elämään suunnistuksen avulla mikäli lisäksi osaa henkilökohtaisten sponsorien hankinnan. Leveitä eläkepäiviä ei näin kuitenkaan turvata. Puoliammattilaisena on hyvä olla amatöörilajissa kun taas amatöörinä ammattilaislajissa mopo voi karata käsistä turhan helposti.
Jossain määrin lajimme tunnettavuutta ja vetovoimaa on pyritty lisäämään tuomalla suunnistus kortteleihin ja puistoihin. Nämä kikkailut ovat lajiimme välillä mukava lisä mutta perinteinen metsäsuunnistus normaalimatkoilla on yhä edelleen se peruslähtökohta. Puhutaan monesti nykypäivän kiireisestä elämäntyylistä ja siitä että kisan pitää olla nopeasti ohi. Tässä vaiheessa pitää havahtua hereille ja pohtia kehitetäänkö lajia suunnistajia vaiko yleisöä varten. Kaikki seurantasysteemit ja mediapalvelut ovat lähes poikkeuksetta hyvä asia mutta vain silloin kun ne pystytään toteuttamaan kilpailun (siis suunnistuksellisuuden) kärsimättä.
Teknologinen kehitys on viime vuosina ollut hurjaa. Pelatessani tietokoneella Catching Features:in suunnistuspeliä ovat ajatukseni kehitelleet tulevaisuuden kauhuskenaarioita. Pelin täysversiossa on jo nyt kohtuullinen karttaeditori joka muodostaa Ocad-tiedoston pohjalta peliin uuden maaston. Verkottuneessa maailmassa osaava voi hakkeroida itsensä kartantekijän koneelle ja kopioida tulevan kilpailun karttatiedoston. Samaan syssyyn vilpin tekijä voi "eksyä" ratamestarin koneeseen ja virtuaalinen harjoitusmaailma on valmis. Nykyiselläkin pelillä tuollaisesta vilpistä olisi jossain määrin hyötyä, tulevaisuudessa editorien kehittyessä pelikenttä on raaka, kenties.
Timpe, 22.10.2003
