Hot: Italy 5 days
Tiomilaa
Taas se tulee ja laivalla mennään. Tsekkaa oheinen kisaennakko ja astut valmiimpana Tukholmassa terminaaliin, Tion vaihtopuomista puhumattakaan. Speed is the key! (23.4.)
Italian eväillä
Treeniolosuhteista ei voi moittia jos seuraavat asiat ovat kunnossa. Hyvät lenkkipolut alkavat heti ovelta. Löytyy paljon suunnistajalle sopivia kimmoisia sekä vaihtelevia metsäpolkuja. Löytyy riittävästi pitkiä mäkiä, loivia sekä jyrkkiä. Löytyy myös tasaista juoksubaanaa mikäli mäki alkaa riittämään. Löytyy vaativaa suunnistusmaastoa sopivan vaihtelun kera, mäkeä, hyvää pohjaa, pienipiirteistä, pohjoismaalaisille outoja kyläkorttelikarttoja jne. Kaikki nämä edellä mainitut asiat olivat kunnossa Italian Puglian alueella viettämälläni leirillä. Listan lisäksi majoituksemme oli mainio ja saimme mennä aina valmiiseen ruokapöytään treenin päätteeksi. Teimme pienellä iskuryhmällämme alueelle runsaasti suunnistuskarttaa lisää, joten jatkossa Garganon Foresta Umbra on hyvinkin varteenotettava leiripaikka. Mikäli alueelle tekee heti mieli, niin kannattaa ilmoittautua Italian rastiviikolle ja viettää juhannus saapasmaassa.
Palasin tuolta reilun parin viikon leiriltä viime torstaina ja lähdin heti hakemaan tuntumaa viikonlopun kisoihin. Lauantainen Ankkurirastien 12 kilometriä meni odotetusti melko jäykin jaloin eikä suunnistuskaan ollut aivan timanttia. Kuitenkaan mitään huolestuttavaa ei näkynyt horisontissa. Sunnuntain Silja-rastit tarjosivat asteen verran vauhdikkaampaa suunnistusta ja ilokseni sain huomata, että paikat olivat jo vertyneet hieman. Kokonaisuudessaan ilot jäivät kuitenkin pieniksi, sillä onnistuin leimaamaan yhden rastin ilman elektronista jälkeä ja hukkasin myös lopussa uunituoreen kuukausilinssini toisesta silmästä. No, suoritus antoi kuitenkin indikaatioita oikeasta suunnasta ja tiedän tarkalleen miten minun pitää valmistautua Tiomilaan. Resepti on takuuvarma superkompensaatio. - Innokkaimmilta sivuston seuraajilta tuli kisareissulla toiveita perinteisestä Tiomila-ennakosta. Melkein unohdin asian mutta laitan paketin näkyviin parin päivän sisällä, mikäli vain ehdin. Ennakkoa odotellessa kannattaa viimeistään nyt aloittaa ruotsalaisten karttojen katselu, niin saat ajatukset orientoitumaan jo oikeaan suuntaan. (21.4.)
Italian tuulia
Italian reissu oli tekemisen arvoinen. Puuhaa riitti pariksi viikoksi treenien ja kartan teon kanssa riittävästi. Jopa siinä määrin, että aiheeseen pitää palata myöhemmin vielä tarkemmin. Yhtenä kohokohtana oli luonnollisesti reissun viimeinen treeni, joka olikin yötreeni uunituoreella kartalla. Maasto oli helmeä ja pääosin kartta myös, tosin vain mustavalkoisena rasteritulosteena. Väritulostetta on hankala saada aikaan kartoista, olimmehan Italiassa ja syrjäseudulla.. Mutta treeni oli priimaa, kuten kuvasta näkyy. Lienee ollut ensimmäisiä yötreenejä tuossa maastossa..(17.4.)
Yökartta - Umbra Forest, Italia
Kevätlaitumia
Paikat ovat ehjinä, flunssista tai tukkoisuuksista ei ole havaintoa. Vain lihaksiston rentousaste on välillä vaihtelevan hyvä ja huono, siihen kuitenkin löytyy helppo lääke, venyttely. Vauhdikkaita treenejä on tullut tehtyä riittävästi pitkin talvea, määrää ei niin hirveästi. Pohja on kuitenkin perushyvä vaikka ei näillä lähtökohdilla mitään superloikkaa tason nostossa tehdä. Mutta onnistuneella kevätharjoittelulla ja asioiden loksahtamisella on hyvinkin mahdollista päästä yhtä hyvään kuntoon kuin joskus parhaimmillaan, ja sekin on jo jotain. Viime vuoden rankisijoitukseni on sen verran lähellä satasta, ettei sillä ratsasteta kevään kisoissa eliittisarjoihin. A-sarjoissa on kuitenkin hyvä laittaa kisatekniikat hyvään kuosiin, kun itse kisa ei aseta ylimääräistä yrityspainetta niskaan, varsinkaan kevään ensimmäisissä kisoissa.
Tänään on edessä lähtö reilun parin viikon omalle leirille Italiaan. Luvassa on kovaa harjoittelua sekä ohessa kartan tarkisteluja. Tavoitteena on saada koneeseen viriteltyä se viimeinen vaihde puhdikkaaksi. Paimion pääsiäisleirillä suunnistus kun tuntui teknisesti toimivalta. Kevään ensimmäiset lumihankikisat jäävät Suomessa väliin, mutta se ei itse asiassa minua häiritse. On mukava tehdä jotain vaihteeksi eri tavalla kuin aikaisempina vuosina. Näillä mennään.. (1.3.)
Talven taitteissa
Silloin menee paremmin kun ei uhoa eikä ole yltiöoptimisti. Ja aina pitää koputtaa puuta, niin nytkin. Pöpöjä kun tuntuu aina olevan liikkeellä jos ei suunnistajien, niin ainakin hiihtäjien keskuudessa. Toistaiseksi talven olosuhteet suunnistajan harjoitteluun ovat olleet kohtuulliset, jopa Tampereella. Sen mitä olen ehtinyt ja pystynyt treenaamaan, olen tehnyt pääosin juosten. Ja tietysti päälimmäisenä on nyt ollut se kuuluisa runkonopeuden kohottaminen. Viime vuosien kohtuullisen määrän mätkyttämisen olen jättänyt vähemmälle mutta koko ajan sitä on tarkoitus lisätä. Ruokalistalla onkin lähitulevaisuudessa hyvää pakettia. Pääsiäisenä leirely Paimion seudulla ja sitten huhtikuun alussa kaksi viikkoa Italiassa omalla reissulla. Italiasta paluu tapahtuukin suoraan kotimaan kisatantereille. Kaino toive on vain se, että takatalvi olisi silloin jo ohi.
Suunnistuksen ja treenailun ulkopuolella tapahtuu ja on tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita. Erinäisiä projekteja aina löytyy ja tämän sivuston päivittäminen on ollut hieman jäissä yllättäen toisen sivuprojektin ansiosta. No, nytpä on seuran edustusryhmällä vähän dynaamisempi paketti. - Vapaa-ajan puuhasteluissa yksi mainitsemisen arvoinen tapahtumaketju syntyi eilen. Ostin nimittäin monen vuoden tauon jälkeen fyysisen CD-levyn. Uusin Orkidean levy oli ennakkoon jo niin spektaakkelimainen tapaus, että siihen ei Beatportin tai muiden verkkokauppojen digiversiot riittäneet, ei 320 kiloinen, eikä edes pakkaamaton aalto. Voin sanoa, että oli melkoista endorfiinien laukkaa. Jaloissa rokkasi illan hallivetotreeni ja vatsassa lämmin perunamuusi, tarkistaessani kaiuttimien optimaalista suuntausta. Valot sammuivat ja kynttilät syttyivät, juhlallinen hetki vaati arvoisensa tunnelman. Ensikuuntelun harras puolitoistatuntinen oli kieltämättä yksi tämän vuoden parhaimmista hetkistäni. Voin myös paljastaa, että treenillisesti täydellinen keskittyminen musiikkiin kokonaisen levyn ajan, vastaa normaalimatkan keskittymiskyvyn vaatimuksia suunnistuksessa. Itse fyysiseen suorituskykyyn tuo ei kuitenkaan vaikuta kuin välillisesti, joten muistakaa se kun marssitte levykauppaan.. Rok rok! (6.3.)
Koettelemuksia
Joulun alla sain tehtyä muutamia todella kehittäviä ja hyviä treenejä mutta sitten iski tauti. Kurkkukipu oli piinallisen pitkä ja samalla räkä lensi. Lepäsin kaksi viikkoa ja tuli hiihtoleiri. Lepäsin jopa hiihtoleirin alun ja olin päässyt kurkkukivusta eroon ennen kuin aloitin harjoittelua. Mutta räkää treeni yhä irrotti ja niin se tekee vielä viikon treenin aloittamisen jälkeenkin. Menneet kolme viikkoa ovat olleet treenin suhteen masentavan huonoja mutta ehkä tämä on minulle hyväksi, nyt on pakko keskittyä laadukkaisiin harjoituksiin, kunhan täyteen iskuun pääsee. Treenistä lepäillessä olenkin ehtinyt puskemaan eri projekteja. Naputtelinpa hieman julkista Erna-raporttiakin, se kun tuntuu olevan kuuma aihe, syksyt sekä talvet. En osaa sanoa kuinka monta osaa tuosta tulee mutta nyt ilmestyy ensimmäinen. Erna 2007 - osa I. Jos siellä on jotain kiertoilmauksia niin sitten on, kaikkia taktiikoita ei voi julkisesti paljastaa.. X:) (17.1.)
Uuteen nousuun
Oma harjoittelu on lähtenyt taas hiljalleen käyntiin. Toki kovemmilla sykkeillä leuassa vielä huomaa painetta mutta muutoin terveys on kohdillaan. Motivaatiokin löytyy koko ajan vain paremmin. Puhumattakaan noista ulkoisista motivaation kasvattajista.. X:) (29.11.)
Hengenvetoa
Olen viettänyt poikkeuksellista kahden viikon lepojaksoa. Alun perin budjetoin tähän vähintään viikon mutta jakso pidentyi väkisinkin. Viimeinen viisaudenhammaspoistosetti oli vaikea ja toipuminen on ottanut aikaa. Motivaatiokin on ollut samalla todella alhaalla ja tuleva kausi on mietityttänyt. Opiskelut lähestyvät loppusuoraansa ja työpaikkakuviot ressaavat, epäilyttää miten pystyy jatkossa elämään suunnistukselle. Mennyt kausi oli suunnistuksellisesti tavallaan välivuosi, Erna-raid oli pääkilpailuni ja ensi vuonna olisi jälleen mukava rapsuttaa nastaria kovemmin. No, asioilla on tapana lutviutua ja välillä on hyvä hengähtää. Menneenä viikonloppuna hengähdin Sählyturnauksen saunalla deejii-hommissa. Keikka oli menestys, tsekkaa vaikka Kuvapankin Hetkiä ja henkilöitä -kansion päivitykset.. X:) (21.11.)
Kiireiden keskeltä Småålantiin
Kauden viimeinen kilpailu on vielä edessä. Onneksi tuleva Smålandskavlen vaikuttaa ennakkotietojen mukaan haastavalta ja odotankin Småålannin yötä vesi kielellä. Viimeistely-yötreenit ovat sujuneet mainiosti, tiistainen Mansecuppi Siitamassa meni perusvarmalla pelillä. Tietyn tapaiseen yösuunnistukseen tekniikkani sopii, sanotaan paremmin kuin moneen muuhun asiaan ja uskon tämän vuoden Småålannin osuvan tuohon hyvää sarakkeeseen. Viime viikon tiukka suunnistusputki on ohi ja tavallaan siitä on maksettu tällä viikolla kalavelkoja kiireen merkeissä. Kouluhommia vielä riittää mutta onneksi joukossa on yksi mielenkiintoinen videoprojektikin, siitä ehkä lisää kevääseen mennessä. (26.10.)
Rastiautomaattina maailmanmestarille
Seuramme tuplamaailmanmestari itänaapurin viestijoukkueesta leireilee kuluvan viikon Tampereella. Ohjelmassa on joka päivä vaativa taitoharjoitus ja eilen saimme siitä jälleen yhden esimerkin. Kävimme Ponsan pohjoisosassa juoksemassa rytmitystreenin. Koska ajattelin maaston kiinnostavan kaikkia, niin väänsin toivottuun tunnin rataan vielä pienen lisälenkin. Starttasin kreppien kanssa keulaan, paine niskassani. Roman on joutunut lepäilemään viikonlopun ja alkuviikon pienen flunssan kourissa. Tietysti hän starttasi nyt tuoreena ja erittäin nälkäisenä miehenä perääni. Tietäähän sen että kiire siinä tulee, jommalle kummalle, pääosin kuitenkin minulle, varsinkin kun kreppi oli sitkeää laatua. Mutta harjoitus oli mitä mainioin, vaikka kategoria olikin ylivauhtiharjoituksen luokituksella ylipaineharjoitus. En ole käynyt Ponsa pohjoisessa läheskään niin usein kuin etelässä, mutta eilisen jälkeen jäi sellainen kutina, että pohjoisempi puolisko on kenties se hienoin alue. Vaativuus on monin paikoin maksimaalista mutta maastopohja on lähes poikkeuksetta kuin samettia. Olkoon suunnistaja romantikko tai raaka arjalainen, Ponsasta ei kuitenkaan voi olla pitämättä. X:) (18.10.)
